En ole niin surullinen kuin ehkä pitäisi, vaikka tein kolme päivää töitä pää höyryten työpaikan eteen. Vein eilen luonnokseni näytille ja niistä pidettiin kovasti. Olen itsekin häpeämättä sitä mieltä, että onnistuin tehtävässä todella hyvin. En tehnyt pelkkää nättiä taittoa, vaan kehitin kampanjaidean ja konseptin, jota voisi hyödyntää monenlaisessa materiaalissa. En paljasta minkälaisen, mutta olen silti julkean tyytyväinen itseeni :)
Mihin se sitten kaatui? Sanoivat saaneensa myöhäisen hakemuksen, jonka haluavat vielä käsitellä. Tästä jokainen vähemmän naiivi ja enemmän työnhakua harrastanut voi päätellä, että tuo hakija on joko vähintään yhtä taitava paremmalla kielitaidolla, asiasta päättävän sukulainen tai läheinen ystävä. Näitä vastaan minulla ei ole aseita. Jos myöhässä tullut hakemus käsitellään vielä sen jälkeen, kun minua haastateltu kahdesti ja teetetty free-hommia, homma vaikuttaa aika selvältä.
Vaan työhaku jatkuu... Sami on onneksi menossa pääsiäisen jälkeen pariksi viikoksi niitä lasten lomareissuja järjestämään, niin emme pyöri ihan riesaksi asti toistemme jaloissa.
Olen nyt kiinnittäytynyt alustavasti art directoriksi yhteen aucklandilaiseen filmiryhmään 48hours -kisaa varten. Suurin osa porukasta on ammattilaisia ja tosissaan kilpailun voittamisen suhteen, joten olen asettanut tavoitteekseni tutustua eri elokuvan lajeihin, lavastamiseen, vaatetukseen ynnämuuhun perusteellisesti ennen kilpailua. Jos töitä ei löydy, se saattaa jopa onnistua. Samikin on mukana ääni- ja nauhoituspuolella, vaikkei ole läheskään yhtä innoissaan (ei edes saamaton lurjus saa vastattua yhteen sähköpostiin...).
13.4.06
10.4.06
9.4.06
Tavallinen lauantai
Jottei sisko hermostuisi, päivitän viikonlopun tapahtumia tänne hyvissä ajoin. Koska mitään erityistä ei ole tapahtunut, kerronpa huvikseni miten ihan tavallinen lauantaipäivä täällä kului. Voitte huviksenne yrittää keksiä, mitkä kertomuksen kohdat paljastavat, ettemme ole Suomessa.
Heräsin puhelimen herätyskelloon, Sami oli sopinut squash-pelin kello yhdeksitoista. Söimme jugurttia, paahtoleipää, teetä ja kahvia. Päätin lähteä samalla ovenavauksella kuntosalille. Vaihdoin vaatteet, kasasin treenitavarat kassiin. Muistin tällä kertaa lenkkarisukat. Kun sukkia ei muuten tarvitse, ei tahdo muistaa treenisukkiakaan. Kuntosalilla oli väljää. Vaikka kuntopyörien, soutulaitteiden jne. ympärillä hurisi ainakin viisi valtavaa tuuletinta, hikoilin takapuoleni nolosti märäksi. Jätin saunomisen väliin, koska K'roadin kuntosalin saunassa ei ole turvallisuussyistä (?) vesikiulua. Lisäksi siellä istuu usein pari kolme naista hölisemässä kovaan ääneen elämästään. Koska jutustelu käy ylälauteella liian raskaaksi, leidit istuvat alimmalla portaalla, häveliäästi pyyhkeisiin kääriytyneenä, naistenlehteä pläräten. Kuntosalilta lähdettyäni harhailin viereiseen halpakauppaan tekemään kosmetiikkalöytöjä. Koska tuontitavarat ovat niin kalliita, tuntuu hienolta löytää 2 pulloa hoitoainetta kolmella dollarilla. Tarjolla oli myös limettihoitoainetta, jossa oli vain suomen- ja ruotsinkieliset pakkaustekstit.
Kun palasin kotiin, luulin että Sami oli vielä pelaamassa. Riensin kokeilemaan uutta persikkakuorinta-ainetta, joka haisi vähän vanhentuneelle jugurtille. Kun tungin pakettia roskikseen, tuntui kuin olisin kuullut oman nimeni. Ehdin jo ajatella, miten Jumala kutsui Samuelia, kun kuulin nimeni uudestaan ja tajusin äänen tulevan parvekkeelta. Sami makasi pyyhkeen päällä ja otti aurinkoa. Mainitsinko, että sade oli loppunut?
Ryhdyin leikkimään Flashilla. Oletin, että aika pysähtyi koska en katsonut kelloa pitkään aikaan. Jossain vaiheessa Sami sai itsensä pystyasentoon ja suihkuun. Hän rupesi vaatimaan, että on käytävä kaupassa. Kun lauantaisin marketista on ilmainen bussikuljetus kotiovelle. Sami heitti repun selkään ja nappasi hissin. Minä puuteroin nenäni ja juoksin sen kiinni kadulla. Tiesin, että jos en lähde mukaan se ei lähde mun kanssa minnekään illalla. Piti kävellä Samin kössihallin kautta, kun se kävi maksamassa aikaisemmin ryystämänsä urheilujuoman. Kauppaan kävelee vartissa, kumpaa reittiä tahansa. Kaupan nimi on NewWorld, se on Samin mielestä halvempi kuin FoodTown. Minusta se on vähän yläluokkaisempi. Viinivalikoima on valtava ja kassalla on aina rahastajan lisäksi erikseen pakkaaja. Ostimme lempiherkkuja, kuten kaksi isoa irtomuffinssia ja cashew-pähkinöitä.
Kotiin päästyämme söimme pähkinät ja muffinssit pois ripeään tahtiin. Uppouduin taas Flashiin. Jossain vaiheessa naapurin ääni kuului parvekkeelta. Sovittiin, että lähdetään illalla katsomaan standup-koomikkoja. Kieltäydyin tekstiviestikutsusta lähteä grillaamaan Marin porukan kanssa. Harmi, koska ei olla nähty niitä vähään aikaan. Kun ilta sitten saapui, riensin pesemään tukkani ja vaihtamaan vaatteet (alle kymmenessä minuutissa!). Mandylla oli huono olo, eikä se lähtenyt mukaan.
Koomikot olivat tällä kertaa paljon tasaväkisempiä, kaikki edes jollain tavalla hauskoja. Osa esityksistä koetteli todella hyvän maun rajoja ja samalla yleisössä istuvia opettajia, jotka ensimmäinen esiintyjä valitsi silmätikuikseen. Sami nauroi niin kovasti, että sai naamansa kipeäksi. Antamalla osuuspankin luottokortin pantiksi sai tilattua pöytään oluet. Kun esityksen jälkeen menimme baaritiskille niitä maksamaan, laskuun oli lisätty myös vieressä istuneen alaikäisen pilsneri. Pullo tosin löytyi avaamattomana pöydältä.
Siinä siis yhden päivän sisältö. Miksi tämä kaikki ei olisi voinut tapahtua Suomessa?
Heräsin puhelimen herätyskelloon, Sami oli sopinut squash-pelin kello yhdeksitoista. Söimme jugurttia, paahtoleipää, teetä ja kahvia. Päätin lähteä samalla ovenavauksella kuntosalille. Vaihdoin vaatteet, kasasin treenitavarat kassiin. Muistin tällä kertaa lenkkarisukat. Kun sukkia ei muuten tarvitse, ei tahdo muistaa treenisukkiakaan. Kuntosalilla oli väljää. Vaikka kuntopyörien, soutulaitteiden jne. ympärillä hurisi ainakin viisi valtavaa tuuletinta, hikoilin takapuoleni nolosti märäksi. Jätin saunomisen väliin, koska K'roadin kuntosalin saunassa ei ole turvallisuussyistä (?) vesikiulua. Lisäksi siellä istuu usein pari kolme naista hölisemässä kovaan ääneen elämästään. Koska jutustelu käy ylälauteella liian raskaaksi, leidit istuvat alimmalla portaalla, häveliäästi pyyhkeisiin kääriytyneenä, naistenlehteä pläräten. Kuntosalilta lähdettyäni harhailin viereiseen halpakauppaan tekemään kosmetiikkalöytöjä. Koska tuontitavarat ovat niin kalliita, tuntuu hienolta löytää 2 pulloa hoitoainetta kolmella dollarilla. Tarjolla oli myös limettihoitoainetta, jossa oli vain suomen- ja ruotsinkieliset pakkaustekstit.
Kun palasin kotiin, luulin että Sami oli vielä pelaamassa. Riensin kokeilemaan uutta persikkakuorinta-ainetta, joka haisi vähän vanhentuneelle jugurtille. Kun tungin pakettia roskikseen, tuntui kuin olisin kuullut oman nimeni. Ehdin jo ajatella, miten Jumala kutsui Samuelia, kun kuulin nimeni uudestaan ja tajusin äänen tulevan parvekkeelta. Sami makasi pyyhkeen päällä ja otti aurinkoa. Mainitsinko, että sade oli loppunut?
Ryhdyin leikkimään Flashilla. Oletin, että aika pysähtyi koska en katsonut kelloa pitkään aikaan. Jossain vaiheessa Sami sai itsensä pystyasentoon ja suihkuun. Hän rupesi vaatimaan, että on käytävä kaupassa. Kun lauantaisin marketista on ilmainen bussikuljetus kotiovelle. Sami heitti repun selkään ja nappasi hissin. Minä puuteroin nenäni ja juoksin sen kiinni kadulla. Tiesin, että jos en lähde mukaan se ei lähde mun kanssa minnekään illalla. Piti kävellä Samin kössihallin kautta, kun se kävi maksamassa aikaisemmin ryystämänsä urheilujuoman. Kauppaan kävelee vartissa, kumpaa reittiä tahansa. Kaupan nimi on NewWorld, se on Samin mielestä halvempi kuin FoodTown. Minusta se on vähän yläluokkaisempi. Viinivalikoima on valtava ja kassalla on aina rahastajan lisäksi erikseen pakkaaja. Ostimme lempiherkkuja, kuten kaksi isoa irtomuffinssia ja cashew-pähkinöitä.
Kotiin päästyämme söimme pähkinät ja muffinssit pois ripeään tahtiin. Uppouduin taas Flashiin. Jossain vaiheessa naapurin ääni kuului parvekkeelta. Sovittiin, että lähdetään illalla katsomaan standup-koomikkoja. Kieltäydyin tekstiviestikutsusta lähteä grillaamaan Marin porukan kanssa. Harmi, koska ei olla nähty niitä vähään aikaan. Kun ilta sitten saapui, riensin pesemään tukkani ja vaihtamaan vaatteet (alle kymmenessä minuutissa!). Mandylla oli huono olo, eikä se lähtenyt mukaan.
Koomikot olivat tällä kertaa paljon tasaväkisempiä, kaikki edes jollain tavalla hauskoja. Osa esityksistä koetteli todella hyvän maun rajoja ja samalla yleisössä istuvia opettajia, jotka ensimmäinen esiintyjä valitsi silmätikuikseen. Sami nauroi niin kovasti, että sai naamansa kipeäksi. Antamalla osuuspankin luottokortin pantiksi sai tilattua pöytään oluet. Kun esityksen jälkeen menimme baaritiskille niitä maksamaan, laskuun oli lisätty myös vieressä istuneen alaikäisen pilsneri. Pullo tosin löytyi avaamattomana pöydältä.
Siinä siis yhden päivän sisältö. Miksi tämä kaikki ei olisi voinut tapahtua Suomessa?
7.4.06
Maailma uusiksi
Alkaa työnhaku tursua korvista. Juuri kun olin kääntänyt elämäni ylösalaisin rientääkseni suoramarkkinointifirmaan käyttämään Freehandia saankin kuulla, että ovatkin jo löytäneet jonkun 24 tuntia sitten. Toisin sanoen minulle soitettiin siinä vaiheessa kun paikka oli jo täytetty. Ei tietysti ollut ensimmäinen kerta, mutta harmittaa että sen takia piti säntäillä paikasta toiseen.
Asiat etenevät kuitenkin TEAR Fundin kanssa. Sain tänään cd:llisen valokuvia ja esitetekstin, joilla pääsen alkuun. Aivan ihania sottaisia pieniä lapsia maailman kriisialueilta, todella hienoja valokuvia. Miten siis suomalaisia huonopalkkaisemmat kiwit saataisiin tekemään lahjoituksia humanitääriseen työhön, ryhtymään kummeiksi tai muuten mukaan... Maailman muuttaminen on tiukkaa hommaa. Muistaako kukaan sitä suomalaista saittia, jossa oli sellainen virtuaalikylä ja sai tehdä lahjoituksia kylän kehittämiseksi. Rahat menivät sitten samansuuntaiseen tarkoitukseen. Viitsisittekö pistää linkin jos sivu on vielä pystyssä?
Hyviä ideoita otetaan vastaan kellon ympäri.
Asiat etenevät kuitenkin TEAR Fundin kanssa. Sain tänään cd:llisen valokuvia ja esitetekstin, joilla pääsen alkuun. Aivan ihania sottaisia pieniä lapsia maailman kriisialueilta, todella hienoja valokuvia. Miten siis suomalaisia huonopalkkaisemmat kiwit saataisiin tekemään lahjoituksia humanitääriseen työhön, ryhtymään kummeiksi tai muuten mukaan... Maailman muuttaminen on tiukkaa hommaa. Muistaako kukaan sitä suomalaista saittia, jossa oli sellainen virtuaalikylä ja sai tehdä lahjoituksia kylän kehittämiseksi. Rahat menivät sitten samansuuntaiseen tarkoitukseen. Viitsisittekö pistää linkin jos sivu on vielä pystyssä?
Hyviä ideoita otetaan vastaan kellon ympäri.
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)