9.5.06

Lapsenvahtina

Viikonlopun lapsenvahtikeikka sujui ihmeen hyvin. Todellisuudessa Sami hoiti suurimman työn, kuten vakoiluleikit ja ruoanlaiton. Minä lähinnä istuskelin sohvalla, luin lehtiä, tiskasin ja siivosin jäljet. Sunnuntaina palasimme kotiin kerrostaloarkeen, jossa on se ihana puoli että sisällä ei palele. Sisällä paleleminen on sappea kiehuttavaa touhua. Saksalainen työkaveri sanoi että kyllä siihen kymmenessä vuodessa tottuu, mutta mulla voi mennä viisitoista. Muistelen, että minua paleli pikkuisen myös saksalaisissa taloissa joskus kun siellä reissasin.

Eilen suunnittelimme Rachelin kanssa yhteisen toimistohuoneen uutta järjestystä. Markkinointitiimin muut jäsenet ovat käyttäneet sitä vuosi jonkilaisena kaatopaikkana kaikelle tarpeettomalle ja tarpeelliselle. Päätimme tyhjentää turhat ja yrittää saada kohta sulkeutuvaan kuukauden budjettiin vielä tilaa muutamalle kaapille. Voi olla hankalaa, kun samalla pitäisi saada mulle uusi printteri (siis sellainen hieno A3-kokoinen, jossa on erilliset värikasetit) ja tilasin jo parilla satkulla toimistotarvikkeita kuten kalliita sprayliimoja, taidepapereita ja puhelimen.

4.5.06

Viisi parasta

Tänään oli ihan kiva päivä. Tässä viisi hyvää syytä:
1. Tukka ei näyttänyt ollenkaan pahalta vaikka jätin sen pesemättä, kun aamulla väsytti.
2. Sain tehtyä mukavasti töitä ja hyvää, rehellistä palautetta.
3. Naapuri hukkasi avaimensa ja hengasi meillä. Oli kiva jutella.
4. Käytin muutamaa englanninkielen sanaa, joita en edes tiennyt osaavani.
5. Sami teki sellaisia kanavartaita, että sukat pyöri jaloissa.

Haastan teidät kaikki jakamaan päivänne parhaat palat, viisi kohokohtaa. Siksi, että onnellinen elämä muodostuu mitättömistä asioista ja koska kukaan ei jaksa lukea pitkiä lätinöitä. Tämä meemi ei ole mistään kopioitu, mutta joku on takuulla keksinyt saman jo vuonna hiiri ja henkselit. Kaikki kunnia tuolle pionäärille.

3.5.06

Elokuvaa ja Suomi-elokuvaa

Huhu kertoo, että TEAR Fund oli Afrikassa apuna Constant Gardener -elokuvan teossa. Tämä oli osittain syynä siihen, että koko työpaikan väki kokoontui neljältä iltapäivällä katsomaan kyseistä leffaa alakerran neukkariin. Toimiston vanhemmat leidit saivat tosin etukäteen tissivaroituksen. Tähän yksi 80-kymppinen vapaaehtoistäti vastasi, että "When I was young I used to live next to a brothel. I've seen it all!" Videotykki ei ottanut toimiakseen, joten 20 ihmistä ryhmittyi lopulta pienen telkkarin ääreen. Filmi oli niin pitkäpiimäinen että meinasin nukahtaa. Virallinen mielipiteeni on "hyvin mielenkiintoinen ja polveileva". Elokuvan jälkeen olisin ollut valmis petiin, mutta olin luvannut lähteä Pizza Hutiin muiden mukana. Pizza Hut toimi tutun pizza raxin periaatteella ja söin itseni ähkyyn. Onneksi oli muutakin kuin pitsaa, eikä tarvinnut itse maksaa.

Kotona odotti yllätys - Paulan lähettämä Tyttö sinä olet tähti -dvd!! Olen kaivannut sitä siitä asti kun lähdin Suomesta ja tajusin etten voikaan vuokrata sitä täällä mistään. Varmaan ainoita suomalaisia elokuvia, joista todella olen pitänyt - Nousukauden ja Kivenpyörittäjän kylän lisäksi. Kaurismäki on tietysti loistava omassa pretentious art movie -genressään, mutta mikään ei voita kunnon romanttista komediaa. Se on vähän niin kuin naisten pornoa.

1.5.06

Ensimmäinen työpäivä taas

Ensimmäinen työpäiväni TEAR Fundissa ei muistuttanut mitään aikaisemmin työelämässä koettua, ainakaan tässä ammatissa. Ehkä hyvin hyvin etäisesti ensimmäistä päivääni leiriohjaajana ameriikassa, johtuen lähinnä aamuhartaudesta. Virsiä ei laulettu, mutta vieraileva Wycliffen raamatunkääntäjä piti lähes tunnin mittaisen esitelmän kaikkine powerpointeineen ja videoineen.

En nyt haluaisi puhaltaa omaan torveeni (niin kuin täällä sanotaan) mutta kristityt työkaverini ovat huomattavasti aidompia, rehellisempiä ja vähemmän keskittyneitä omaan ulkonäköönsä. Olin jo niin tottunut mainostoimistojen jokapäiväiseen muotinäytökseen ja vaikeasti tulkittaviin kieroiluihin, että melkein säikähdin ihmisten outoa läpinäkyvyyttä. On virkistävää nähdä muutakin kuin menestystään löyhkäävien harjoiteltuja esityksiä.

Lähin työkaverini, raskaana oleva markkinointiassistentti Rachel oli myös flunssassa. Tosin Rachelin tauti oli sen verran tuore, että patistin sen puolilta päivin kotiin lepäämään. Pojat tuli vitsailemaan mun konttorituolista, kun kaikki siinä aikaisemmin istuneet (peräti kaksi naista) ovat tulleet lyhyen ajan sisällä raskaaksi. Perverssit jutut uskovaisilla poijilla. Saa nähdä miten käy. En tiedä kumpi on todennäköisempää - se, että tuoli hedelmöittää minut vai että aviomieheni haluaa hankkia lapsia. Onneksi ei ole mikään vauvakuume.