Hyvä on sitten - Arjesta...

Niinhän siinä kävi, että kolme lukijaa halusi kuulla lisää arjesta. ARJESTA! Jotenkin niin nauratti, kun aina olen koko ikäni vältellyt arkea, rutiinia, tuottavuutta, suvunjatkamista ja muuta sellaista normaalielämään liittyvää. Kysyin Samilta, millaista meidän arkemme sen mielestä on. Se nauroi, että eihän meillä ole arkea, pelkkää juhlaa vaan.

Kun tarkemmin ajattelee, meidän arki on kyllä yhtä juhlaa. Tällä ei ole sinänsä mitään tekemistä Uuden Seelannin kanssa, vaan ihan muiden elämänvalintojen. Lähes joka aamu herään ilman herätyskelloa tai muita apuvälineitä. Käväisen koneella katsomassa, onko tullut postia asiakkailta tai muuta tärkeää. Tämän jälkeen keittämään puuroa ja kahvia, valitsemaan jokin Friends-DVD tai muu tv-sarja, jota voimme katsoa syöden aamupalaa olohuoneen sohvalla. Aamulla on aikaa tehdä myös munakasta tai leipoa voisarvia, jos mieli tekee. Raamatunluvun ja vessanpöntöllä haaveilun jälkeen siirryn työhuoneeseen ja teen jonkin aikaa töitä. Kun olen lähettänyt asiakkaalle jonkin pdf:n tai pari (yleensä uusia versioita meneillä olevista töistä), vaihdetaan pyjamat johonkin soveliaampaan, pakataan kuntosalikamppeet kassiin ja lähdetään kahville. Tällä hetkellä istun kahvilassa ja ryystän pehmeänmakuista flat white-lientäni, huitoen välillä cityvarpusia kauemmaksi. Kahvilassa on kiva kirjoittaa, täällä en viitsi tehdä mitään design-hommia. Istun, rukoilen ystävien, perheen ja kaikkien mieleen pälkähtävien asioiden puolesta, juttelen Jumalalle ja välillä Samille. Kirjoitan hölmöjä kommentteja ihmisten facebook-sivuille ja skypettelen Dachin tai Petrinan kanssa. Pysyy ainakin päivittäinen yhteys Mumbaihin yllä :)

Kahvila ei tietysti kuulu jokaiseen päivään, mutta aina välillä on päästävä kotitoimiston ulkopuolelle. Kuntosali taas kuuluu lähes jokaiseen päivään, kuten myös kuuma poreallas ja sauna. Tänään teen ihan tavallisen kuntosalitreenin ja nyt otin mukaani myös nappikuulokkeet, niin voin katsoa tv:tä kuntopyörän päällä. Kotonahan meillä ei tavallinen tv näy, kun ei ole antennia. Kuntopyörää enemmän nautin kyllä joogasta, pilateksesta ja tanssista. Tanssitunnilla mulla on koko ajan hymy naamalla, sellainen hölmö virne, ihan tahattomasti. Siitäkin huolimatta, että välillä toikkaroin siellä hyvinkin vapaalla tyylillä.

Illalla työnteko jatkuu kotona tilanteen mukaan. Jos on vieraita, esimerkiksi entinen kämppiksemme Chris, katsotaan elokuvaa, arvostellaan elokuvaa, kokataan, syödään... Tuntuu siltä kuin näkisin entistä kämppistä enemmän nyt, kun se ei enää asu meillä. Jos se nyt on mahdollista. Joskus se jää yöksikin. Onneksi meillä on nyt raivattu iso, mukava vierashuone, kun olohuone saatiin siirrettyä toiseen päähän taloa.

Eihän tämä mitään arkea ole. Olen sitä paitsi esittänyt vain tapahtumien raamit, niiden sisällä tapahtuu kaikenlaista. Suunnitellaan tulevaa dokumenttiprojektia, haaveillaan ja intoillaan, riidellään, unohdetaan viedä roskikset tienvarteen maanantai-iltana, rikotaan Petrinan viinilaseja, unohdetaan pyykit koneeseen, yritetään vähentää kahvinjuontia, pelataan sanapeliä scrabble-namikoilla, otetaan pilakuvia Jominen (uusi kämppis) kameralla, Sami säveltää musiikkia ja nauhoittaa mielenkiintoisia ääniä, minä maalaan keltaista tauluani, etsin Trademesta halpaa huoneenjakajaa, unohdan aina ottaa ekokassin mukaan kauppareissulle, käyn itkemässä ja nauramassa näyttelijäkurssillani ja etsin kadonneita lohikäärmetohveleita huonekalujen alta.

Mutta eikös arki ole juuri sitä, mikä tapahtuu juhlapäivien välillä, oli se sitten mitä tahansa?









Yläpuolella olevissa kuvissa näkyy: Öinen palmu lähipuistossa, lohikäärmetohvelit, toinen työhuoneemme eli Esquires-kahvila, Sami, Chris ja sanapeli, näkymä kadulta (meidän talo on tosin puskien takana), onnistunut neljän kirjaimen block (ei ole muuten ihan helppoa), meidän lähiristeys yöllä ja hieno hetki rannalla Mt Maunganuissa (Sami halaa Chrisia, Jomine seisoo keskellä). Yritän mennä vielä erikseen kuvaamaan pyydetyistä aiheista, nämä ovat vain arkistojen uumenista - mitä nyt sattui löytymään tähän hätään.