Siitä asti kun vuoden 2006 alussa aloitin tämän blogin, bloggaaminen on muuttunut valtavasti. Pähkinänkuoressa: Kaikki kirjoittavat, ketään ei kiinnosta. Blogien määrä on moninkertaistunut. Kuin kaikki maailman päiväkirjat olisivat yhtäkkiä pelmahtaneet julkisesti luettavaksi. Ihan kaikkea löytyy: anoreksiaa, miljonäärielämää, raiskaajan päiväunia... Bloggaajat kalastavat lukijoita yksityiselämän paljastuksilla ja millä tahansa marginaalisella. Nykyään yksityisyys on sitä, että on riittävän tylsä ja tavallinen. Kaikki normivaihteluväliin mahtuva hukkuu auttamatta netin infotulvaan. Vaikka kirjoittaisit omalla nimelläsi, olet lopulta anonyymi: Kukaan ei muista nimeäsi.
Muutama vuosi sitten vielä peloteltiin netissä julkaisevia: Varo vain, kaikki näkevät mitä kirjoitat. Nyt se on viraalimarkkinoinnin märkä uni - jos pystyt keksimään jotain minkä kaikki näkevät, olet miljonääri. Nykyään lastenkin tekemät youtube-pätkät valjastetaan kiireen vilkkaa markkinoinnin työkaluiksi. Ihmisiä on vaikeampi tavoittaa, kun monet eivät enää katso TV:ta ja valikoivat mediasisältönsä huolella. Mullakin on selaimessa 'ad block'. Vaikka teen työkseni välillä mainosbannereita, en katsele niitä vapaaehtoisesti.
Mitä merkitystä tällä on bloggaajalle? Ainakin voin kirjoittaa pienelle lähipiirilleni välittämättä sen kummemmin siitä, minne sana kiirii. Olen aina kirjoittanut sensuroimatta, vaikka välillä tietysti jätän kirjoittamatta, erityisesti aiheista jotka ovat muille arkoja eivätkä itselleni kovin merkityksellisiä/henkilökohtaisia (homous, naispappeus, abortti...). En myöskään halua kirjoittaa seksistä tai suolen toiminnasta. Olen netin konservatiivi.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on haastaa teidät ajattelemaan, mitä arvoa kaikella netissä 'jakamisella' on? Pitääkö tekstin arvo ylipäätään määritellä sen lukijamäärän mukaan? Onko bloggaus vain henkilökohtaista terapiaa?
Onko parempi hankkia lukijoita raflaavin keinoin kuin painua ajatuksineen unholaan? Ja kun keinot kovenevat, missä menee raja? Jos sananvapautta lähtee rajoittamaan, mennään helposti (kiinalaiseen) metsään. Mutta tarvitaanko sivustoja, joilla itsemurhaa harkitsevat jakavat toisilleen vinkkejä?
Any ideas?
Itselleni bloggaaminen on nostalgiatrippailua ja ihan vain sitä, että haluan dokumentoida jotakin jota ei välttämättä netistä ennestään löydy. :)
ReplyDeleteLukijoiden hankkiminen on mulle vieras ajatus.. En edes osaisi. Joten raflaavat otsikot, provosointi, trendien aallonharjalla matkustaminen ei mua kiinnosta.
Olen tyytyväinen jos blogiani lukee yksikin henkilö. En haaveile suuresta lukijakunnasta.
Kaipa tää jonkinlaista henkilökohtaista terapiaakin on, ainakin mulle.
http://anua.tumblr.com
-Anu
(Blogisi lukija jo yli vuoden, ainakin)
Jatka jatka. :) Aina vain palaan katsomaan joko olisit taas laittanut jotain. Kirjoitat mielenkiintoisesti.
ReplyDelete