Harvemmin ryhdyn vaahtoamaan kirjasta ennen kuin olen edes lukenut sen loppuun. Mutta minkäs teet, kirja kiertää kämppiksen, Samin ja minun välillä kun kaikki tahtovat siitä osansa. Kyseessä ei ole romaani, eikä edes kirjallisesti ansiokas teos. Teksti junnaa hetkittäin paikoillaan ja siinä on minun makuuni aivan liikaa toistoa. Mutta...
Todellisia AHAA elämyksiä ei synny joka päivä.
99 pilkku jotain prosenttia lukemastani sopii suht kätevästi maailmankuvaani - eli käsitykseeni siitä miten maailma toimii ja miten sen pitäisi toimia. Luen mielenkiintoisia artikkeleita, katson videoita ja käyn keskusteluja. Näiden kautta saan jatkuvasti täydentävää tietoa. Tämä tieto vaikuttaa sitten siihen, miten painotan asioita. Muistutan itselleni esimerkiksi hampaidenhoidon tärkeydestä. Tai Raamatun. Tai oikean hengitystekniikan. Luomuruoka, mineraalimeikit, aurinkopaneelit, matofarmit ynnämuut trendit voivat herättää innostusta ja saada aikaan elämänmuutoksia.
Vain todella harvoin jokin saa minut tarkistamaan maailmankatsomustani. Tämä sai:
Good News for Anxious Christians: 10 Practical Things You Don't Have to Do - by Phillip Cary
Tämän kirjoituksen alku on jo saattanut johtaa harhaan jonkun innokkaan kirkostaerottajan, joka "kristitystä ateistiksi" termillä googlaillen on päätynyt tälle sivulle. Tuotan karmean pettymyksen. Maailmankatsomukseni tarkistaminen sai minut ainostaan oivaltamaan jotain Jumalan suuruudesta.
Caryn kirja keskittyy yleisiin harhaoppeihin / painotuksiin evankelisen liikkeen sisällä. Olen itse kasvanut näitä saarnoja kuunnellen, joten on vaikea tajuta, miten tuoreita jotkin näistä uusista mausteista ovat. Tässä huippulyhyesti pari ensimmäisenä kolahtanutta:
"Jumalan äänen kuuleminen omassa sydämessä"
Tätä ajatusta on viljelty niin kauan kuin muistan. Pitäisi viettää aikaa hiljaisuudessa ja oppia erottamaan Jumalan ääni sieltä muiden äänten joukosta. Pääni ja sydämeni ovat täynnä mitä sekavampia ääniä ja tämä opetus on ahdistanut ja ärsyttänyt jo pitkään. Nyt olen vapaa. Raamattua kohta kohdalta läpi käyden Cary kiskoo pohjan irti koko ajatukselta. Kaikki sydämeni äänet ovat omiani. Jumala puhuu Raamatun ja profeettojen kautta, niinkuin on historian hämäristä asti puhunut.
"Let go and let God"
Ajatus siitä, että ei saisi tehdä asioita 'omassa voimassa'. Sekavaan ja ristiriitaiseen ajatteluun johtava vaatimus, jonka saa ihmisen yhtä aikaa passivoitumaan ja hermoilemaan siitä, tekeekö nyt kuitenkin omassa vain jossain muussa voimassa. Parasta vastalääkettä tähän on tuttu leiviskävertaus. Me emme 'anna Jumalalle lupaa toimia', vaan Jumala antaa meille lahjat ja elämän käytettäväksi. Meillä on vastuu omista tekemisistämme.
Asiasta löytyy lisää myös suomeksi Nuotan sivuilta:
Jumalan äänen kuulemisesta
Omassa voimassa toimimisesta
Ja lopuksi - aloitin vuoden alussa kirjoittamaan myös englanninkielistä blogia. Se löytyy TÄÄLTÄ.
Hienoa tekstiä olet saanut englanninkielellä aikaan. Ei luonnistuisi minulta!
ReplyDeleteTilasin tän kirjan heti. Kuulostaa just siltä mitä tarvin :).
ReplyDeleteAijai. Aikamoista.Kerrankin lupaavan oloinen kirja!! Kiitos tästä. Täytyy ehdottomast tutustua jossain vaiheessa.
ReplyDeleteHei!
ReplyDeleteOlen Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian opiskelija ja olen tekemässä Pro gradututkimusta ulkosuomalaisten blogikirjoituksista. Päädyin sivustollesi blogilistan kautta hakusanalla ”ulkosuomalainen” ja kysyisinkin olisiko sinun blogiasi mahdollista käyttää osana tutkimukseni aineistoa?
Blogikirjoituksista tarkoituksenani olisi kartoittaa mm. Suomesta muualle muuttaneiden kokemuksia uuteen maahan asettumisesta. Tutkimus ei tule keskittymään yksittäiseen henkilöön ja hänen elämänkulkuunsa, vaan aineistona tulee toimimaan kaikkien luvanantaneiden blogipäiväkirjat (noin 20 blogia). Blogissa mahdollisesti esiintyvät nimet ja kasvokuvat poistetaan aineistosta ennen analyysiä, joten ne eivät tule missään tapauksessa esiintymään mahdollisten tekstilainauksien yhteydessä.
Toivoisin suuresti, että myös sinun blogisi voisi toimia osana tutkimukseni aineistoa. Jotta tutkimuksen teko ei millään tavoin häiritsisi blogikirjoitteluasi, rajaan aineistoksi vain yhteydenottoani edeltävät blogimerkinnät. Olisin hyvin kiitollinen, jos osallistuisit tutkimukseeni vastaamalla sähköpostiosoitteeseeni. Samalla pyytäisin kertomaan haluatko blogiisi viitattavan sen omalla nimellä vai pseudonyymillä.
Vastaan mielelläni kaikkiin tutkimukseeni liittyviin kysymyksiin!
Parhain terveisin, Iris Summanen
issummanen@gmail.com