Hetki hiljaista hulinan keskellä

Tänä aamuna ei tarvitse mennä kouluun! Saan kiittää hetkellisestä vapaudestani saamattomia kanssaopiskelijoita, joiden edistymistä opettajat joutuvat tarkkailemaan jatkuvilla tapaamisilla koko aamupäivän. Koska itse olen tehnyt työni (kuvaussunnitelman, käsikirjoituksen, otoslistat jne.) ajoissa ja viimeisen päälle hyvin, olen 'preapproved' ja saan makoilla kotona pitkälle yli lounasajan. Kolmelta iltapäivällä menen editoimaan aikaisemmin ohjaamaani haastattelua.

Olen huojentunut, että tämä viikko on paljon rennompi kuin edellinen. Samin pyynnöstä karsin myös sosiaalisia rientoja, joita riitti viime viikolla seitsemäksi päiväksi. Tapasin suomalaisia, ystäviä ja suomalaisia ystäviä ja kävin verkostoitumassa naisten lyhytfilmi-illassa. Suurin osa filmeistä oli järkyttävää sontaa.

Taistelu ohjaaja/käsikirjoittaja -paikoista on koulussa hippeimmillään. Olen jutellut monen mieltään muuttaneen kanssa, mutta halukkaita on edelleen enemmän kuin paikkoja. Useimmat päätöksensä pyörtäneet sanovat, että kameramiehenä tai leikkaajana saa paremmin töitä tutkinnon jälkeen - saa jalkansa oven väliin. Minua ei kiinnosta päästä oven väliin. Jos en pääse sisälle, voin aina työskennellä graafisena suunnittelijana. Lisäksi en usko, että hyvä kameramies on välttämättä taitava ohjaaja. Kameramiehet saavat kamerahommia, siinä se. Ohjaajaksi ei tietenkään pääse millään koulutuksella (pitää tuntea henkilökohtaisesti rikkaita tuottajia), mutta ainakin on askeleen lähempänä jos on jo ohjannut jotain.

Valmistaudun parhaillaan kuvaamaan oman kahden minuutin 'ajankohtaispätkäni' suomalaisesta pesäpallosta. Oli minulla kaksi hyvääkin ideaa, mutta halusivat välttämättä nähdä pesistä. Kun siitä ei tiedetä yhtään mitään ja on se niin eksoottista. Täkäläisistä pesiksen pelaajista on suurin osa muita kuin suomalaisia, mutta eksotiikkaa lisää se, että pelin termit (väärä, haava, palo, kunnari jne.) ovat edelleen suomeksi. Tarkistin yhdeltä pelaajalta, eikä se tiennyt mitä sanat oikeasti tarkoittavat, saati sitten että pesis oli ennen sotia armeijan harjoitusmuoto.

Sami nukkuu vielä. Lähden laittamaan aamukahvia, jos se vaikka heräisi. Kahvia ei tietenkään saisi köyhä opiskelija juoda, kun se estää raudan imeytymisen, eikä ole varaa ostaa rautatabletteja. Ja sitten tulee anemia vai mikä se nyt on ja väsyttää vielä enemmän. Kahvi on siis tavallaan nukahtamislääke. Täällä on kahvi kalliimpaa ja ehkä siksi se tuntuu niin ylelliseltä. Puolet ajasta ei raaski juoda 'oikeaa' vaan halvempaa murukahvia.

Tänään minun pitää lähettää kirje paikalliselle oikeuslaitokselle, että pääsisin eroon valamiehen velvollisuuksista (jury duty). On käsittämätöntä tuuria, että nimeni vedettiin hatusta puoli vuotta pysyvän oleskeluluvan myöntämisestä. Monet paikalliset eivät saa kutsua kertaakaan elämänsä aikana. Valamiehen hommat kestävät täällä pahimmillaan kolmatta viikkoa putkeen, eikä mulla sellaiseen ole aikaa. Enkä usko, että se olisi niin jännittävää kuin Crishamin kirjassa. Saadakseen vapautuksen oikeuden palveluksesta, täytyy olla hyvät perustelut ja liitteenä kirje työnantajalta (tässä tapauksessa koulun johtajalta), joka osoittaa, että maailma järkkyy jos poistun hommistani päiväksikään. Saa nähdä miten käy.