Viime perjantaina kävimme pohjoisessa kaupunginosassa katsomassa viimeisimmän Bourne-elokuvan puhallettavalta valkokankaalta. Ilma oli mukavan lämmin ja kuiva. Kaivoimme pyykkikorista esiin matkalla ostettuja herkkuja ja makoilimme pyyhkeillä.
Lauantaiyönä listasimme arvokkaimmat tavaramme myyntiin nettihuutokauppaan. Sohvat menivät heti, samoin vierashuoneen sänky. Sänkyä tulivat hakemaan neljä kaunista teini-ikäistä, kaksi tyttö ja kaksi poikaa, jotka virittivät sen kiikkerästi liinoilla autonsa katolle. Naapurin lapsi lauloi pienellä äänellä "no river wide enough..." ja teinit liittyivät kuoroon niin että kortteli raikui. Hymyilin niin että poskiin koski ja haaveilin olevani taas nuori.
Sunnuntai-iltana menimme Samin, Petrinan ja Wannan kanssa South Seas -leffateatterinäytökseen. Näytös oli virheellisesti nimetty S'Oscarseiksi, vaikkei siellä mitään pystejä jaettu - katsottiin vain edellisen vuoden lopputyöfilmejä ja kalkkunakaulainen kurssinjohtaja kehuskeli oppilaitaan ja itseään. Mutta hyvin ne kehut upposivat viinilasillisen jälkeen. Lightning Guy oli edelleen yhtä ihana. Ei täydellinen, mutta jotenkin ne virheet eivät haittaa kun eläytyy tarinaan ja se on aika paljon. Jos nyt jonakin näistä päivistä saan sen luvatun DVD-kopion koululta, voin lähettää lyhäriäni eteenpäin. Sami lupasi tehdä tänään post soundin myös siihen meidän iän kaiken hyllyllä seisoneeseen lyhäriin, että voidaan järjestää näytös ennen Suomeen tuloa.Onneksi on tuo Uneton48 -kisa, että voin tuntea tekeväni edes jotain elokuva-alaan liittyvää kaiken graafikan väännön lomassa.
Keskiviikkona Nikki ja Graeme saivat kauan odotetun poikavauvansa, joka sain nimen Felix. En malttanut olla kertomatta, että Felix on myös Suomen parasta ketsuppia. Olemme harjoitelleen Samin kanssa laulamaan 'herkkuja ruokapöytään!', jonka voimme esittää Felixille lähipäivinä, kun vauva on valmis tapaamaan ulkopuolisia (ja -maalaisia) hörhöjä.
Eilen sain soiton ekstroja välittävästä toimistosta, jonka lähettämänä kävin aiemmin koe-esiintymässä Iso-Britannian markkinoille menevään kakkumainokseen. Pääsin toiselle kierrokselle! Myös mainoskuvausten puvustaja soitti ja kyseli mittojani johonkin pukuun, jota hän on ompelemassa. Jos saan homman, kuvaukset ovat ensi viikon keskiviikkona. Jännittää! Parasta hommassa on se, että syömällä hymyillen kakkua voi saada rahaa. Muuten olen koko jutusta vähän hämmentynyt. En ollut koskaan ennen käynyt koe-esiintymässä mihinkään, enkä ajatellut että mulla olisi mahdollisuuksia. En koskaan unohda, miten esiintymiseni kuvannut nainen sanoi: "Obviously you have some acting experience?". Ei siis väliä, vaikka en saisi osaa. Olen jo päässyt ekstra-urallani pitemmälle kuin koskaan ajattelin :)
Nyt täytyy palata varsinaisiin töihin, joista voin blogata sitten myöhemmin...
Hyvä posti!
ReplyDelete