Error - Google Anal

Olen viimeiset kolme minuuttia kliksutellut Google Analyticsin sivulaskuria, joka ei jostain syystä päivity. Koko virheviesti ei mahdu välilehden nimiriville, siitä tuo hassu otsikko. Syy innokkaaseen klikkailuun on nähdä, vaikuttiko Uneton48-tiedotustilaisuus ja sitä seurannut pieni medianäkyvyys sivuston kävijämäärään.

Uneton48-kisan infotilaisuus oli oikein viihtyisä ja leppoisa - osittain siksi, että toimittajat olivat vähemmistönä :) Se piti järjestää tällä hiljaistakin hiljaisemmalla viikolla, jotta tieto kilpailusta saataisiin ennen elokuun loppua halukkaille osallistujille. Saa nähdä, miten onnistuttiin. Aamupäivän parasta antia itselleni oli joukkueiden jäsenten tapaaminen. Kutsuimme paikalle edustajia parista poppoosta, jotka lähtevät kilpailemaan. Eri ikäisiä eri alojen ihmisiä, mikä todistaa sitä mitä olen koko ajan toitottanut: Lyhytelokuva sopii kaikille ja yhden viikonlopun lyhäri sopii vielä useammalle. Visioin, että jonain päivänä lyhytelokuvaa harrastetaan Suomessa kuin jääkiekkoa - kaikissa ikäryhmissä kesät talvet, huippu-urheiluna ja ihan harrastelijoiden puuhasteluna, jossa ainoa päämäärä on pitää kuntoa yllä ja tehdä jotain kivaa porukalla. Vuonna 2015 vanhempani siis ottavat anorakin taskuun mahtuvan videokameran mukaan marjareissulle ja tekevät evästauolla minuutin mittaisen musikaalin "Mustikat vastaan Puolukat". Marjoja putsatessaan he purkavat kuvamateriaalin kotinsa keskustietokoneelle supersinihammas-teknologialla ja editoivat pätkän valmiiksi hologrammilasitaululla, jossa kuvia voi liikutella suoraan mustikkatahraisilla sormilla. Sitä voi sitten piirakkakahvien kyytipoikana katsella jostain youtuben jälkeen syntyneestä metubesta, joka pyörittää videon simultaanisesti sukulaisten ja ystävien seinillä. Ennen kymppiuutisia äiti saa esiintymiskutsun meksikolaisille etnomusiikin festareille ja isi tallinnalaiseen marjasymposiumiin. Uutisten jälkeen he molemmat kieltäytyvät kunniasta, sillä marjoja on vasta 400 litraa ja seuraavana päivänä on mentävä taas metsään.

Olen kilpailun nimen mukaisesti valvonut viimeiset viikot töitä tehden aina aamuyön tunneille. Parasta tässä raatamisessa on se, että kokee vaivannäkönsä mielekkääksi. Jos tekisin töitä vain saadakseni rahaa, päätyisin varmasti jossain vaiheessa 20-kerroksisen talon parvekkeelle miettimään, kuinka pahasti kasvoni murskautuisivat maahan osuessaan ja pitäisikö sittenkin ottaa OD:t että arkun kannen voi hautajaisissa avata.

Sami on tulossa kotiin taas yhdestä tapaamisesta ja minun pitäisi saada jotain järkevää tehtyä ennen sitä. Lopetan siis tältä erää ja toivon jotain virkistävän sekalaisia kommentteja kaikilta, jotka ovat päässeet tälle riville asti. Antaa nyt kuulua jotain!