Bongasin juuri puolivahingossa oman lyhytfilmini youtubesta:
Lightning Guy: http://www.youtube.com/watch?v=9EOa6CKJ374
(Jos nettiyhteytesi on kohtuunopea, suosittelen "watch in high quality" -linkkiä)
Koulu oli niitä sinne laittanut. Olin onnesta mykkyrällä, kun näin pitkästä aikaa oman rakkaan tarinani. Se on niin herttainen - niin täynnä pieniä virheitä ja silti niin kaunis. Elokuvalla on itseni lisäksi ainakin yksi fani: koulun editoinnin opettaja, keski-ikäinen perheetön kanadalaisnainen, supatti korvaani pitäneensä siitä enemmän kuin mistään muusta sen vuoden päättötyöstä. Tiedän siis yleisöni eikä se mitään haittaa. Uskoisin, että Kanadasta löytyy lisää varttuneempia sinkkunaisia katsomaan tulevia elokuviani.
Katsokaa ja kertokaa mitä pidätte!
Oi mä katsoin Lightning Guyn pitkästä aikaa! Kävin läpi koko tunneskaalan; nauroin kun paistinlasta jäi kiinni Willien selkään ja tulin surulliseksi kun näin Mt Edenin kämpän ja mun vanhan huoneen ja huomasin että mulla on ikävä Aucklandin aikoja. Ilahduin jälleen omasta nimestäni lopputeksteissä ja muistin kun tein voileipiä ja siivosin kirjahyllyn. Ja yksi näyttelijä osti meidän lipaston kuudellakymmenellä dollarilla!
ReplyDeleteHaha, tosi kiva että South Seas laittoi sun leffan Youtubeen! Nyt menen nukkumaan hyvällä tuulella ja hymy huulilla!
Ja Samin tekemä laulu jäi soimaan päässä :)
Mullakin jää aina Samin tekemät laulut soimaan päässä!
ReplyDeleteSä olit ainoa joka kykeni siivoamaan kirjahyllyn. Muut 'avut' vaan seisoskeli tyhmänä sen ympärillä. Suomalaiseen työmoraaliin voi aina luottaa :)
Mulle tuli kans ikävä Aucklandia ja meidän elämää siellä. Kun oli hyyryläinen, frendit ja CSI ja Samin laittamaa ruokaa... ja naapurin avokadot roikkui houkuttelevasti jalkakäytävän yllä mutta ei kehdannut hypätä.
voi että. vielä me ollaan siellä taas ja tehdään uusia muistoja.
Söpöä :)
ReplyDeleteMä pidin tuosta kyllä paljon, loistava käsikirjoitus :)
Voi kiitos, niiiin mukava kuulla!
ReplyDelete