Long way home

Siirtymäaikaa Suomesta Seelantiin kertyi kaikkine välivaiheineen yli kaksi viikkoa. Matkalla vietimme päivän Helsinkiäkin kylmemmässä Amsterdamissa ja viisi yötä Vancouverissa nukkuen mukavassa hotellihuoneessa ja tuijottaen USAn presidentinvaaleja BBC:n kieron brittihuumorin ryydittämänä. Ulkona satoi. Aucklandiin saapuessa meillä ei ollut kuin 92kg roinaa ja turvonneet jalat. Nyt meillä on puoliksi kalustettu koti, juomalaseja, vedenkeitin, auto ja sen sellaista. Huomenna menen hakemaan trademesta huutamani maalaustelineet ja saan toivottavasti pian valmiiksi olohuoneeseen tekeillä olevat oudot sipuliaiheet. Sisustaminen on rankkaa, erityisesti kun sitä yrittää tehdä mahdollisimman halvalla.

Onnistuimme löytämään keskimääräistä edullisemman neljän makuuhuoneen talon keskimääräistä mukavammalla alueella, lähellä kaupunkia ja aivan keskeisimmän kulkutien varressa. Sijainti tietää kyllä vähän lisämeteliä, mutta myöskin halpoja kiinalaisia ravintoloita tien toisella puolella.

Kiivaan etsintävaiheen aikana kävimme katsomassa toistakymmentä asuntoa, joista suurin osa oli rivi- tai kerrostalomallisia, pieniä ja usein myös pahoinpideltyjä ja sottaisia: "Kokolattiamatossa on reikä (halkaisija 30cm), mutta sen päälle voi laittaa vaikka huonekasvin", "Tuohon on kaatunut jotain (matto näyttää siltä, kuin siihen olisi kuollut joku), mutta ei sitä huomaa kun huonekalut ovat paikallaan".

Uusi koti löytyi lopulta myöhään illalla, kun huomasin trademe-sivulla taas yhden asuntoilmoituksen ja soitin taas yhden toiveikkaan puhelun - mitä ilmeisimmin kaksi minuuttia ilmoituksen julkaisun jälkeen. Pyyhälsimme katsomaan asuntoa. Talo näytti ulkoapäin valtavalta, joten vuokranantajaa odotellessa kiertelimme ja arvailimme, kuka toisessa päässä mahtoi asua. Vuokra oli niin halpa, että mukana täytyi tulla vähintäänkin pihan perällä asuva vaari ja kolme vihaista koiraa. Kävi kuitenkin ilmi, että koko talo oli tarjolla ja sitä vuokraava vanhempi pariskunta oli juuri remontoinut sen yltä päältä. "Mikä tässä sitten on vikana?" Sami kysyi. Vikaa ei löytynyt, joten muutimme parin päivän päästä sisään. Siihen mennessä viimeisimmätkin remonttitavarat olivat hävinneet keittiöstä ja pääsimme hankaamaan lattiaa puhtaaksi.

Nyt jopa nettiyhteys on pystyssä ja työhuone kalustettu auttavasti valtavalla valkoisella pöydällä ja runsaalla kaappitilalla. Nukumme edelleen 40cm korkealla ilmapatjalla, jonka piti olla aivan kuin oikea sänky mutta ei ole. Samin mielestä se on hieno ja välttää hyvin seuraavat kolme kuukautta. Minä räplään läpi nettihuutokauppoja löytääkseni oikean sängyn, jonka pinta ei pullistele allani ja jota ei tarvitse pumpata sähköisesti joka ilta.

Nyt on lähdettävä ostamaan maitoa huomiseen aamukahviin, joten laitan nyt vain yhteen pötköön valikoituja kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta. Kertokoon oman tarinansa:


Amsterdam


Arvaa mikä kaupunki...


Vancouver hotellin ikkunasta


Syksy


Pieni retki metsään.


Uusi koti.






Kotipihan kukkia.