Lähdin juuri ennen joulua kolmeksi yöksi Waiheke-saarelle. Halusin kirjoittaa kaikessa rauhassa, eikä joulua kohti täyttyvä talomme tarjonnut parasta mahdollista ympäristöä. Kun työt oli tehty, varasin siis mökin asumattomimmasta päästä Waiheke-saarta. Saari on tuossa kaupungin edustalle ja sinne on yli puolen tunnin lauttamatka. Lautan jälkeen minun piti vielä istua puoli tuntia bussissa ja kävellä kuusi kilometriä rinkka selässä. Yritin pakata mukaani vain kevyttä kuivamuonaa, mutta kyllähän siitä aika painava lasti tuli. Aurinko paistoi ja pilvet vaelsivat kukkoloiden yli. Ympäristön kauneus vei aluksi huomion fyysisistä ponnistuksista, mutta viimeisessä ylämäessä olin jo niin henkihieverissä, että otin kiitollisena vastaan paikallisen tarjoaman kyydin.Perillä odotti pieni mökki, puucee ja ulkokeittiö - kaikki tarpeellinen. Koko paikka toimi suoralla aurinkoenergialla, mutta aurinkoisesta säästä johtuen työtä ei tarvinnut keskeyttää virran puutteeseen. Yhtenä päivänä kävelin parin kilometrin päässä olevalle viinitilalle, joka oli tietenkin kiinni. Poimin sitruunan ja kävelin takaisin. Se oli ainoa hedelmä kolmen päivän aikana. Lopun aikaa vain kirjoitin, makoilin sängyllä miettimässä mitä kirjoittaa, ja sitten taas kirjoitin. Viimeisenä päivänä käsikirjoitus alkoi sujua ja seuraavana aamuna pitikin lähteä kotiin. Oli hienoa elää kolme päivää omassa mielikuvituksessa, jossa kaikki tapahtui juuri niin kuin halusin. Pystyin luomaan tilanteita, henkilöitä, kokonaisen maailman, jota ei muuten olisi.
Lähtöpäivän aamuna digestive-keksit ja nuudelit eivät enää menneet alas, joten olin pullon vettä ja lähdin kävelemään. Rinkka oli vähän kevyempi, ja alkumatka alamäkeä. Kello oli seitsemän, eikä ainuttakaan autoa missään. Näin kolme värikästä rozella-papukaijaa ja auringonnousu teki maisemasta maalauksellisen. Rukoilin, että pääsisin nopeasti takaisin kotiin näkemään siskoani, joka oli juuri saapunut maahan. Mutkan takaa tuli avolavapakettiauto ja paikallinen maorisetä tarjosi kyytiä. Se ajoi hirveää vauhtia lähimpään kylään. Lautalle menevä bussi oli juuri lähdössä. Se starttasi ja katosi juuri mutkan taakse. Maorisetä ajoi sen kiinni renkaat vinkuen ja ehdin seuraavalla pysäkillä kyytiin. Lautta lähti heti kun bussi saapui, ja Sami haki minut kaupungista. Olin varautunut neljään niin kuin tullessa, mutta paluumatkaan meni yhteensä vain kaksi tuntia.
Nyt rento rantajoulu on vietetty (minä sain eniten lahjoja!! :) ja valmistaudumme eteläsaaren matkaan. Kahdeksan suomalaista yhteisellä kiertueella. Saas nähdä...
Lisää kuvia matkan varrelta:
Onpa siellä kaunista :D
ReplyDelete