Lomaa ja juhlaa

Viimeiset viikot ovat olleet yhtä lomaa ja juhlaa. Eihän moista normaali-suomalaisen psyyke kestäisi, mutta minä olen marinoitunut täällä rennonletkeässä ilmapiirissä jo niin pitkään, että pystyn viihtymään ja nauttimaan elämästä pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ja silti olen loistavassa fyysisessä kunnossa, ruokavalioni on monipuolisempi kuin Kiinan muovituotanto, enkä ole edes polttanut edes nenääni auringossa. Eikö olekin ärsyttävää.

Kahdeksan suomalaisen voimin tehty eteläsaaren matka alkoi Christchurchista, eteni suunnitelmien mukaan Tekapon ja Pukakin kautta Queenstowniin, sieltä Manapouriin ja Milford Soundiin, sitten Wakana-järvelle ja takaisin Christchurchiin. Puolet näistä olimme nähneet jo edellisellä reissulla. Maisemat olivat jylhiä, mutta jätimme Samin kanssa valokuvaamisen siihen hurahtaneille (isälleni) ja tyydyimme ottamaan vain tuhmia kuvia toisistamme kylpyammeessa. Kyseisiä ei julkaista tässä blogissa. Ohessa on sen sijaan kuva minusta Wanakan majapaikan keittiössä. Maisemiahan te kaikki olette nähneet, mutta ette minua huuhtelemassa persikoita.

12 päivän reissua seurasi minun ja Samin 10-vuotishääpäivä. Vuokrasimme sitä varten talon Pihan rannalta. Käytin talon valitsemiseen tuhottomasti aikaa, sillä halusin komeat maisemat ja muutenkin kivan paikan. Talo oli kuviensa veroinen ja juhlista tuli ihanan pienet ja hauskat. Kaikki pukeutuivat kykyjensä mukaan sirkushahmoiksi, vaikka moni ei edes ollut nähnyt esikuvana toiminutta Carnivale TV-sarjaa. Jominelle tehtiin parta peruukista ja kaksipuoleisesta teipistä. Koska talo oli varattu kahdeksi yöksi, ehdimme myös viettää päivän rannalla. Vesi oli lämmintä ja body boardeilla oli huippuhauskaa ratsastaa aallonharjalla. Korviin meni niin paljon vettä että sitä on siellä vielä näin parin viikon jälkeenkin.

Viime perjantaina piti juhlia Chrisin muuttoa Taurangaan puoleksi vuodeksi. Eihän siinä mitään juhlimista ole, Tauranga on ärsyttävän kaukana ja lyhytleffan järjestelyt jäävät nyt lähes 100-prosenttisesti minun harteilleni. Menetimme kuvaajamme Hyphenin, kun aikataulut eivät onnistuneet ja nyt pitäisi löytää sekä kamera että kuvaaja. Aamu alkoi pitkällä rukoustuokiolla ja nyt luotan taas hetken siihen, että kaikki järjestyy.

Koko tulevan vuoden suunnitelmat ovat niin auki, että en tiedä voiko niitä nyt oikein suunnitelmiksi kutsua. Jätimme perjantaina hakemuksen DOCNZ:lle, että pääsisimme Dreams-projektilla mukaan Pitching Forumille. 12 tiimiä valitaan esittelemään ideansa kansainväliselle paneelille, joka sitten saattaa päättää rahoittaa jotakin näistä projekteista. Minua ei vaivaa se, että mahdollisuudet rahoitukseen ovat noin promillen luokkaa. Jumalalle nämä ovat pikkuasioita, kun sillä on taivaassa kadutkin kultaa. Tai jotain hienompaa materiaalia.