Virheiden pelosta

Tulimme Suomeen jo kuukausi sitten, mutta aikaa blogin päivitykseen ei vain ole. Ei ole nytkään, mutta pistänpä kuitenkin rivin kaksi, kun on tuo otsikossa esitetty aihe mielessä.

Niin... virheiden pelosta: Suomessa tähän törmää jatkuvasti. Tanssitunnilla ohjaaja pyytää osallistujia moneen kertaan olemaan hermostumatta, vaikka virheitä tulisikin. Ympäriltä kuuluu tuskainen ähinä, vaikka kaikki tekevät liikkeet lähes täydellisessä synkronissa. Ihmiset ovat valtavan ankaria itselleen. Virheitä ei saa tulla.

Olemme viime viikot yrittäneet innostaa ihmisiä (lue tehneet markkinointia lakunauhabudjetilla) osallistumaan Uneton48-kilpailuun. Moni vastasi, ettei osa vanhasta tiimistä ole enää kasassa, joten eivät pääse mukaan. Joku jopa sanoi, ettei uskalla jos vaikka ei synny yhtä hyvää kuin viimeksi. Tai jos ei tule hyviä ideoita. Taustalla on ikäänkuin ajatus, että kilpailussa pitäisi välttämättä onnistua, kokemus ei ole sinänsä arvokas.

Suomalaiset eivät halua ottaa riskejä, eivät edes hauskanpidossa. Ei saa tulla virheitä. Se kuulostaa niin surulliselta, varsinkin kun olen itse ennen ajatellut samalla tavalla. Ja juuri siitä syystä en Suomessa uskaltanut mennä tanssitunneille, enkä hakea elokuvakoulutukseen. Nyt teen virheitä jatkuvasti... ja pääsen tekemään niitä koko ajan lisää uusissa yhteyksissä. Näistä tilaisuuksista lisää seuraavassa postauksessa. Täytyy kertoa teille meidän 48HOURS-viikonlopusta ja muistakin kuvioista.

Pyydän lopuksi apua teiltä - 14 lukijaani: Voisitteko mainostaa Uneton48 -kilpailua eteenpäin tutuille ja kavereille? Löytyy myös Facebookista: U48 Pitäisi saada tieto kaikille halukkaille osallistujille, ja kisaan on enää pari viikkoa aikaa! Kyllähän Suomesta niitäkin täytyy löytyä, jotka uskaltavat yrittää meni syteen tai saveen ? Täytyy löytyä!