Tämä päivitys on koottu hajanaisista ajatuksista, niinsanotuista rääppeistä. Kun välillä herää sellaisia kysymyksiä ja ajatuksenpuolikkaita, jotka eivät omillaan riitä pitemmäksi pakinaksi. Joko ole aiheesta enempää sanottavaa, tai sitten ei jaksa jatkaa ajatusta pitemmälle ja se pyyhkiytyy uuden tieltä. Nyt sukellan siis lähipäivien arkistoihin ja siivoan sieltä esiin... Tämä on aika jännittävää, sillä en itsekään tiedä, mitä sieltä löytyy.
Rääpeaatoksia:
Afrikkalainen Watoto -lapsikuoro tulee vuotuiselle Uuden-Seelannin kiertueelle ja kämppiksen aloitteesta tarjouduimme majoittamaan kaksi kuorolaista sekä heidän huoltajansa viikonlopun ajan. Saatekirjeessä luki: "Please provide all three billets with breakfast on the Sunday morning. They eat anything that is set before them apparently." Hymyilytti.
Maalasimme perjantaina työhuoneen persikanväriset seinät vaaleanharmaiksi. Maalausvaihe kesti noin 1,5 tuntia, sitä edeltävä teippaaminen, huonekalujen siirto ja siivous ainakin 6 tuntia.
St Paul's anglikaanikirkossa oli tänä aamuna keskustelupaneeli aiheesta: Is Christianity a moral straightjacket?
Maalaan isoa keltaista taulua, jonka aihe on "epäselvä mielikuva". Ruokailuhuoneessa ja keittiössä leijuu pysyvä tärpätinhaju. Työhuonekin haisee vielä maalille.
Juttelen Jumalalle usein vessanpöntöllä. Valaistuneita ajatuksia ja hirsipuun pelaamista varten meillä on pöntön vastaisella seinällä liitutaulu.
Kun menee tanssitunnille ja pelkää olevansa kaikkein huonoin, sitä yleensä etsii paikan takarivistä, osuu jonkin tolpan taakse eikä näe mitä ohjaaja tekee.
Luin eilen illalla Jaakobin kirjeen ja masennuin siitä puoleksi tunniksi. Rukoilin ja rahoituin ja myöhemmin löysin vanhan kunnon Olavi Peltolan kotisivut ja Jaakobin kirjettä käsittelevän tekstin: http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/ut4b.html
Meillä on ruokailuhuoneessa kaksi isoa ruokapöytää, kuusi tuolia, baarijakkara ja kaksi sohvaa. Syömme kaikki ateriat olohuoneen sohvalla.
Pidän muotoonleikatuista pensaista, jotka näyttävät kaukaa vihreiltä pehmoleluilta.
Minulla ei ole ollut kunnon työpaikkaa kahteen ja puoleen vuoteen. Elämäni on jännittävää. Mitä enemmän olen rahallisesti kusessa ja vailla minkäänlaista varmuutta tai tulevaisuudensuunnitelmaa, sitä enemmän rukoilen ja sitä paremmin minulla menee. Hengellisesti, taloudellisesti ja kaikin puolin.
Rakastan sitä, miltä upouudet sukat tuntuvat jaloissa. Jostain syystä ne eivät tunnu samalta enää myöhemmin, taika häviää heti ensimmäisessä pesussa.
Nyt saa riittää, tähän voi onneksi lisätä mitä tahansa myöhemmin. hehhee
No comments :
Post a Comment