Loputon, ihana kesä!

Hiki. Joka päivä on hiki. Urheillessa hiki lisääntyy. Se valuu pitkin ohimoita, selän kaarretta, rintojen välistä ja jopa sisäreisiä myöten, kertyen kaikkiin vartalon notkelmiin. Aucklandin helmikuu on vasta alkanut, mutta lämpö ja ilmankosteus ovat jo kietoneet meidät syleilyynsä. Samilla on ikävä Suomen talvipakkasiin, mutta minulla ei. Palellutin lapsena poskeni, nuorena korvani ja vähän vanhempana varpaani kun piti aina valita ne kauniimmat talvisaappaat. Paleleminen sattuu, pelkkä kylmässä hengittäminen sattuu. Se nostaa mieleen vihan ja väärydentunteen. Lapsuuden loppupuolella ymmärsin, ettei palelemisen tarvitse kuulua elämään. Että maailmassa on paikkoja, joissa voi lähteä ulos ympäri vuoden ihan spontaanisti, pukeutumatta puolta tuntia. Paikkoja, joissa auringonpaisteesta ei tarvitse tehdä numeroa vaan se kuuluu asiaan. Ymmärsin, että olin syntynyt väärään maahan. Luonteenikaan ei sopinut normaaliin suomalaiseen vaihteluväliin. Oli siis tapahtunut hirveä virhe.

Ei ole suuri yllätys, etten asu enää Suomessa. Sillä ei sinänsä ole mitään tekemistä sään kanssa. Uudessa Seelannissa on talvisin rasittavan kylmä, mutta eihän sitä voi ilmaston perusteella asuinpaikkaansa valita. Kuka nyt niin pinnallinen olisi?

Uuden Seelannin kesä on kuitenkin ihana. Se on niin pitkä, että siihen suorastaan kyllästyy. Joka päivä on aurinkoa ja välillä sadetta. Kaikkea juuri sopivasti. Minä, joka kykenin Suomessa tappamaan minkä tahansa ruohon parissa viikossa - lannotteista ja kukkalampuista huolimatta, pystyn kasvattamaan tomaatteja! En tosin tiedä, voiko sitä kasvattamiseksi kutsua. En ole tehnyt juuri mitään sen jälkeen, kun istutin kahden dollarin taimet aivan liian lähekkäin, rehottavan minttupuskan viereen. Pari päivää sitten virittelin metrin mittaiset kasvinroikaleet naruilla ylös maasta ja niissä roikkui jo lattekupin kokoisia pihvitomaatteja.

Parasta kauniissa kesäpäivissä on se, että niitä voi tuhlailla. Voi piileksiä auringolta, viettää koko päivän sisällä koneen ääressä, tuulettimen alla. Ja aina kun vilkaisee ulos, näkee että siellä se vieläkin on - KESÄ. Jos menee rannalle, ei tarvitse uida. Ei tarvitse edes syödä jäätelöä. Kaikki rituaalit on hoidettu jo kesän alussa. Lomakin on jo hoidettu, rannalla saa tehdä töitä, kirjoittaa ja ideoida. Ei tarvitse hankkia rusketusta tai ottaa valokuvia puolilavastetuista 'hauskoista' hetkistä. Voi istua pitkähihainen paita päällä ja syödä niitä hedelmiä jotka sattuivat olemaan tarjouksessa. Ja saa lähteä kotiin ennen kuin tulee pimeä. Saa lähteä, että ehtii tehdä asioita. Ehtii kuntosalille ja ehtii pesemään pyykit. Aurinko jää silti paistamaan. Tiedän, että Suomessa on nyt kylmä, ja tällainen fiilistely on varmasti äärimmäisen ärsyttävää. Minkäs teet. Kirjoitan lähinnä itselleni, että voin talven kylmyydessä sitten lukea ja muistella kesän ihanuutta. Ellen sitten ole talven tullen Suomessa, nauttimassa taas kesästä, jota en ansaitse.