Töissä on tylsää

Olin ihan unohtanut, miten epäsosiaalista ja rasittavaa graafinen suunnittelu on. Tein tällä viikolla neljä hyvin palkattua työpäivää pienessä design-firmassa. Koska tehtäväni oli tuurata vakituista suunnittelijaa, jouduin sukeltamaan sen oudosti organisoituun tiedostokokoelmaan, kuuntelemaan sen asiakkaita puhelimessa ja vastaamaan sen sähköposteihin. Ei käynyt kateeksi tuon naisen elämä.

Nyt on viimeinen lomapäivä ennen kuin koulu taas alkaa. Yksi koulutehtävä on vielä tekemättä, mutta eiköhän sen vielä ehdi raapaista kasaan. Koulutehtävien lisäksi taitan TEAR Fundin lehteä. Määrittelin itselleni saman tuntipalkan kuin sieltä design-firmasta, ajattelin sillä pääseväni koko hommasta mutta en päässyt. Aloitin jo lehden taittamisen. Työ on kyllä mukavampaa kuin design-firmassa, kun saa tehdä omalla koneella ja kotona. Saa nähdä miten tiukaksi aikataulu käy kun koulu alkaa ja design-työt vievät kaikki illat ja viikonloput. Ei ainakaan tarvitse miettiä mitä kaikella vapaa-ajallaan tekisi. Ja kun homma on ohi, pitäisi olla rahaa vaikka lähteä reissuun ensi lomalla, jos ei tuhlaa kaikkea ennen sitä.

Eilen autoin Petrinan miestä järjestämään Petrinalle yllätyssynttärit. Kutsuin koulukavereita, joista noin kuusi lopulta pääsi paikalle. Yhden piti vielä häipyä ennen kuin Petrina tuli kotiin. Onnistuimme kuitenkin yllättämään jollain tavalla. Katosta roikkui ilmapalloja, joka paikassa oli värikkäitä nauhoja ja vierailla juhlahatut. Kun Petu astui sisään, hyppäsimme klassisesti kaikki huonekalujen takaa kiljuen 'surprise!' ja puhaltaen sellaisiin järkyttäviin juhlapilleihin. Juhlat olivat loppujen lopuksi oikein mukavat. Jopa Sami sanoi viihtyneensä, osittain siksi että yksi paikalle saapuneista luokkakavereistani oli audio engineer samantyyppisellä musiikkimaulla.
Annoimme Petrinalle lahjaksi Finlandia-vodkapullon, kun se nyt on ainoa suomalainen asia, jonka voi ostaa lauantaina iltakuuden jälkeen matkan varrelta. Viinakaupassa oli mukava myyjä, joka paketoi pullon parhaansa mukaan johonkin joulupapereihin. Sami kysyi siltä, miksi kaupan ovensuussa seisoi pyörillä liikuteltava hirsipuu. Mies vitsaili aikansa varkaiden hirttämisellä ja totesi sitten: "Well, the owner is American ya know". Sehän selittää kaiken? Puu olikin lopulta suurikokoinen juomapeli. Hirrestä roikkui naru, jonka päässä oli pieni rengas. Sitä humalaiset sitten pökkivät ja yrittävät saada renkaan kilahtamaan varressa olevaan koukkuun. On touhua.

Tässä kuvassa olen pääsiäisenä rannalla jossain Länsi-Aucklandissa. Päivä oli ihanan aurinkoinen. Ostimme Samin kanssa subit ja istuimme likakaivon kannelle syömään. Sitten makasimme rantaportailla ja minä lauloin kaikki pääsiäislaulut jotka muistin. Sanat tahtoi mennä vähän oman pään mukaan, mutta tunnelma oli kohdallaan. Joulun helteet tuntuivat omituiselta, mutta Pääsiäisenä pitää paistaa aurinko.

Kristus nousi kuolleista!

Sinne meni minunkin synnit taas kerran. Koulu on ohi viikoksi, enkä ole vieläkään aivan selvillä miten tämän loma-ajan käytän. Oli puhetta työstä design-firmassa, mutta siitä ei ole kuulunut mitään kun on pääsiäinen. TEAR Fundille pitäisi tehdä lehteä, jonka artikkelit eivät ole vielä valmiina. No siitähän ei tule mitään.

Piilotimme eilisiltana pieniä suklaamunia ympäri asuntoa. Maistoin yhtä ja syljin pois. En halua edes löytää niitä pallukoita, homehtuvat varmaan piiloissaan ensi pääsiäiseen. Olen nukkunut perjantaista asti varmaan 20 tuntia vuorokaudessa, nukkunut tai nuokkunut. Torstaina meillä oli koulussa naamiaiset. Tai tarkemmin sanottuna jokaisen piti pukeutua elokuvahahmoksi tai ei pääsisi läpi designkurssista. Edellisenä iltana yritin pienentää asuani sopivaksi naapurin ompelukoneella. Kone ei toiminut lopulta tikkiäkään sotkematta, yhdeksän jälkeen illalla otin neulan käteen ja yhdeltä yöllä mekko oli valmis. Seuraavana aamuna heräsin kuuden jälkeen laittamaan tukkaa ja puoleen päivään mennessä olin Elle Woods / Legally Blonde tekokynsineni. Hankin pienen pehmolelukoiran, jolle tein paidan vaaleanpunaisesta sukasta. Kengissä oli korkoa jotain 12 cm ja kävely meni luonnostaan töpöttelyksi. Laittaisin valokuvan, jos olisin kaikessa kiireessä muistanut ottaa kameran mukaan. Muut kyllä räpsivät sen verran että varmaan niitä löytyy kun koulu taas alkaa. Puolet ihmisistä luulivat, että olin Paris Hilton. Kyllä otti päähän. Ystäväni Petrina pukeutui Elle Woodsin nörtiksi lakiopiskelijakaveriksi, mutta myöhemmin tajusimme että se näytti ihan Ugly Bettyltä. Se kuulosti paremmalta, joten vaihdoimme nimeä kesken päivän.

Nyt saan viikon muistella, minkälaista elämäni oli ennen filmiopintoja. En pidä siitä erityisesti. On mukava rentoutua vähäksi aikaa (tai saa nyt nähdä), mutta ajatus tietokoneen ääressä kököttämisestä ja siitä, että näen vain paria ihmistä päivittäin, äh! Minusta on tulossa sosiaalinen otus. Olen jo sopinut lounaita ja tapaamisia ensi viikolle, etten ihan näivety. Kirjoittamiseen on nyt paremmin aikaa, mikä on kyllä ihanaa. Annoin lyhytfilmin käsikirjoitukseni (jota juuri kukaan ei ole vielä lukenut) tällä viikolla ohjaajapuolen opettajalle. En löytänyt sitä koululta torstaina, joten saan odottaa palautetta vielä viikon. Pesäpallopätkä näytettiin koulussa tiistaina ja se sain hyvää palautetta. Koko pelin koukerot eivät kahdessa minuutissa selvinneet, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Ensi lukukauden työryhmät ovat kasassa. Minut siirrettiin viime hetkellä ryhmästä toiseen. Olin aivan innoissani, kun sain samalla yhden parhaista editoijista ja paremmat kameramiehet. Seuraava projekti on kahvimainos, jota varten olen jo kirjoittelemassa ideoita.