Aurinko paistoi aattona vain hetken, mutta se oli sitäkin hienompaa. Onneksi aatonaattona oli täydellinen rantakeli ja kävin jo silloin heittämässä Seelannin talviturkin. Ei siis ollut mitään pakottavaa tarvetta uida viimassa ja tihkusateessa. Normaalisti talviturkkini lähtee vasta helmikuussa, kun rantavesi poreilee lähes ilmaa lämpimämpänä. Inhoan kylmää yli kaiken.
Joulu on nyt syöty ja juhlittu. Huomenna voin taas karata kahviloihin kirjoittamaan. Tosin en ole pitänyt päivääkään taukoa. Pakkomielle mikä pakkomielle. Tähän asti olen onnistunut vain nauttimaan kirjoittamisesta, työntäen mielestäni sen polttavan kysymyksen, että mitä tällaiselle TV-pilotille oikein pitäisi tehdä. Eihän sitä tietysti ole mikään pakko viedä pöytälaatikkoa pitemmälle, mutta kuka sitä nyt huonekaluilleen kirjoittaa.
Viimeisimmäksi lukemieni seitsemän käsikirjoitusoppaan perusteella minun pitäisi muuttaa Los Angelesiin, verkostoitua jossain huuruisissa bileissä ja yrittää saada joku agent lukemaan tekeleitäni. Jos sitten pääsisin 10 vuoden sisällä jonkin käsikirjoittajia edustavan toimiston listoille, he lähettäisivät työnäytteitäni ympäri kyliä ja saisivat ehkä buukattua mulle jonkinlaisen viikon mittaisen duunin jonkin olemassaolevan tv-sarjan käsikirjoitustiimiin - jossa sitten joisin kahvia muiden etuoikeutettujen työnarkkisten kanssa ja ideoisin uutta jaksoa johonkin CSI spinoffiin.
One can dream :)
