Myöhässä

Miksi tämän hienon viikonlopun pitää aina päättyä näissä tunnelmissa? Tänä vuonna hoidin itkemisen yksinäni, etten häiritsisi sillä muita. Kai tähän alkaa tottuakin. En ole koskaan ehtinyt ajoissa mukaan kilpailuun (ensimmäistä vuotta ei lasketa, kun en ollut kunnolla mukana), joten en tiedä miltä se edes tuntuisi. Luulen kuitenkin, että paremmalta.

Nyt syitä myöhästymiseen oli vaikka muille jakaa - pieniä asioita, jotka hidastivat jokaista työvaihetta. Koneiden kaatuilua, kasettien katoilua... sellaisia synkän tonttumaisia temppuja. Väkipakolla väännettiin eteenpäin, mutta aika ei riittänyt millään. Olin myös huono tuottaja, joka ei jaksanut huutaa ja hoputtaa tarpeeksi. Kun ei ole luontainen rooli, pakon edessä vain siihen ajauduin.

Lopulta leffasta saatiin paskalaatuinen versio kasetille ja vietiin se ennen kello kymmentä perille. Näin päästään siis leffateatteriin, vaikka en ehkä kehtaakaan mennä sitä itse katsomaan.

Itse elokuvasta tuli hieno, ja yritän kuumeisesti keksiä sille muita areenoja - lähettää festivaaleille tai jotain. Tällä hetkellä kaikki muut vaihtoehdot tuntuvat vielä tappioilta, mutta luulen että ajatukset kirkastuvat kun aikaa kuluu eikä kilpailua muista enää kukaan. Palkinnot katoavat ahneisiin suihin ja aiheuttavat riitoja joukkueen jäsenten välille, mutta elokuvat jäävät elämään.

Pahinta olisi ajatella, että kaikki vaiva oli turhaa. Erityisesti muiden ihmisten vaiva, omallani nyt ei niin väliä.

Sami nukkui kuin tukki valvottuaan koko 48 tuntia ja lähti tänä aamuna ensiapukurssille. Mun pitäisi palata töiden ääreen ja siivota viikonlopun jäljet ympäriltäni. En halua kuulla sanaakaan siitä, miten hienosti muilla tiimeillä on mennyt. Toivon vain, että joku haluaisi puhua jostain ihan muusta ja että jotain tarpeeksi valtavaa tapahtuisi, joka hukuttaisi alleen koko eilispäivän. Eläinflunssaepidemia, lottovoitto, maanjäristys tai "my all time favourite" - juna suistuisi kiskoilta ja törmäisi meidän taloon. Olis aika yllätys, kun ei ole junarataa lähimaillakaan.

Coming up... 48 HOURS of well prepared fun

Huomenna se alkaa... Tietokoneet on viritelty pitkin työpöytää editointiprosessin vaatimalla tavalla, valot testattu, ruosteinen mutteri irrotettu, puhelinnumerot printattu seinälle ja kaverin isältä kerjätty kuvauspaikkoja... On myös käyty kaupassa yli 200 dollarin ruokaostoksilla, pesty jääkaappi ja järjestelty sen sisältö uudestaan, siivottu ja kaunisteltu keittiö (myös kuvausmielessä, jos tarve herää), siivottu oman koneen työpöytä, katsottu googlemapsista paras reitti Freemans Bayhin ja pesty kaikki vaatteet, joille saattaa olla käyttöä. On myös lähetelty kymmeniä sähköposteja, tarkiteltu aikatauluja, harjoiteltu tarinoiden ideointia tuntikaupalla, kauhisteltu mahdollisia genrevaihtoehtoja ja ajeltu pitkin Mt Roskillia, jossa on parhaillaan epäorgaanisen jätteen keräysviikko ja tienvarret täynnä hyödyllistä jätettä kuten vanhoja lastenvaunuja (joissa työnnellä kameraa) ja valoa heijastavia joskin kissanpissaisia styroksilevyjä.

Kaikki on valmista. Let the 48HOURS begin.