3.12.13

Tauti ja työ

Järjestimme viikonloppuna yhteiset synttärijuhlat pojalle ja sen samanikäiselle kaverille. Kemuista jäi päällimmäisenä mieleen edellisenä iltana ystäviemme luokse AirBNB:n kautta tupsahtanut amerikkalainen lääkäri, joka oli omien sanojensa mukaan eläköitynyt NASAn tutkimustehtävistä, asui Sveitsissä ja halusi ostaa ja vuokrata eteenpäin kiinteistön Aucklandista. Kymmenen minuutin tutustumisen jälkeen mies ehdotti, että auttaisimme häntä valitsemaan sopivan talon ja vuokraisimme sen häneltä. Jostain syystä en ottanut ehdotusta kovin vakavasti, vaikka sanoinkin heti luonnolleni ominaisesti: Tottakai.

Maanantaina oli tarkoitus aloittaa uusi duuni - edellä mainitussa firmassa, joka tarjosi joustavaa tuntityötä surkealla tuntipalkalla. Sunnuntai-iltana suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun epämääräinen huono olo muuttui koko yön kestäväksi pöntönhalailuksi. Olin ihan unohtanut, miten hirveää on olla mahataudissa. Ei sillä, että haluaisin muistutella ketään tästä huvista, mutta ei hemmetti - se tunne kun yrjö suihkuaa ulos nenästä ja ruokatorveen sattuu kuin joku potkaisisi rintakehään. Se on jotain se.

Uusi työ


Vietin siis maanantain sängyssä, miettien tekemättömiä kotitöitä ja minimaalisia ansionmenetyksiä. Tiistaiaamuna olo oli ihan ok, joten raahauduin työpaikalle. Tässä vaiheessa kuvittelin vielä, että olin toipumassa pöydällä seisoskelleen perunasalaatin aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä. Sain eteeni monisatasivuisen pumaskan, johon piti tehdä loputon määrä uneentuudittavia korjauksia. 5.5 tuntia kului nopeasti ilman ruoka- tai vessataukoja, kun en pystynyt vielä syömään mitään. Juttelin mukavia yhden työkaverin kanssa, kuuntelin sivukorvalla huvittavan kakantärkeää asiakastapaamista ja litkin inkivääriolutta.

Kotiin päästyäni tunsin itseni suht terveeksi ja söin tyytyväisenä vähän illallista. Ei hyvä. Väsytti, jomotti ja paleli. Nukkumaanmenon kynnyksellä myös poika alkoi oksennella. Kun mahalaukku oli tyhjennetty kolmeen kertaan ja vaatteet sekä lakanat vaihdettu, se nukkuu nyt tuolla levotonta unta. Toivottavasti yrjövaihe on yhtä lyhyt kuin mullakin.

Dilemma


En tiedä, pitäisikö mennä huomenna töihin. En ole siellä läheisessä fyysiessä kontaktissa kenenkään kanssa, enkä oikein raaskisi jättää menemättä. Toisaalta olisi kamalaa saurastuttaa lisää ihmisiä. Tosin vahinko on voinut siltä osin jo tapahtua. Johan on tilanne. Jos ilmoitan työnantajalle ja jään kotiin JA joku sairastuu, olen se työntekijä joka tartutti jonkun muun ENKÄ hanki yhtään rahaa. Jos en ilmoita mitään ja joku sairastuu, olen se työntekijä, jonka ruokamyrkytys ei ehkä ollutkaan ruokamyrkytys. Tilanne ei rohkaise täydelliseen rehellisyyteen. Voinhan aina pestä ja desinfioida
käsiäni tosi uutterasti.

Mikä siinä on, että elämä lapioi aina niin paljon kaikkea kerralla? Useimmille ihmisille riittäisi ihan se, että vauva ei nuku. Tai kilpirauhastulehdus. Maastamuutto. Toinen maastamuutto. Kolmas maastamuutto. Epäonnistunut joukkorahoituskamppis. Mahatauti. Uusi (tylsä) työ. Mikä vuosi!