Niin siinä taas kävi, että tultiin Suomeen järjestämään Uneton48-kisaa, eikä ollut enää aikaa käsikirjoittaa, tehdä mysliä, nyppiä kulmakarvoja, tanssia tai varsinkaan päivittää blogia. Myös kipsikäsi hankaloitti elämää ensimmäiset 2-3 viikkoa. Kättä ei tarvinnut leikata, luu oli kuulemma ihan paikallaan. Sain kevyemmän kipsin ja pääsin käyttämään räpylääni ensin pieniin, sitten vähän vaativampiin juttuihin. Kun kipsin sai ottaa pois, sisältä paljastui paksu ja jäykkä ranne. Harjoittelen kiertoliikkeitä päivittäin, mutta eihän se halua mihinkään kääntyä. Optimistisesti arvioisin, että liikerata on kasvanut parissa viikossa 5mm. Hiljaa notkea tulee.
Kipsi kädessä lentäminen ei muuten ole hauskaa. Esim. kaikki lentokoneen eväät on pakattu pieniin muovipusseihin, joita ei saa yhdellä kädellä auki. Sain kuitenkin apua kanssamatkustajilta ja Aucklandin päässä Jomine hoivasi mua tauotta sekä sairaalassa että kotona ennen lähtöä. Samainen kämppis saapuu tänne Suomeen ensi viikon tiistaina, mistä olen aivan innoissani! Tehdään yhdessä dokumenttia ja sen sellaista. Siitä lisää myöhemmin...Angus & Julia Stone
Eilen pääsimme pitkästä pitkästä aikaa viettämään vapaailtaa. Meillä oli liput Angus & Julia Stonen keikalle Tavastialle. Ihana keikka, sellainen jonka ei soisi päättyvän. Kaikki levyltä kuullut kappaleet heräsivät uuteen elämään. Aivan kuin yhtye olisi levyttäessään pitänyt vähän kynttilää vakan alla. Sami osti mulle bändipaidan, josta tuli uusi lempivaatteeni.
Suomi, mielentilat ja Suomi mielentilana
Parasta Unettomassa ovat uudet kontaktit ja syvälliset keskustelut Suomen kulttuurituotannon tilasta. Miksi verkostoituminen on niin vaikeaa? Onko raha ainoa motivaation lähde? Päivä päivältä tajuan olevani kauempana tyypillisen suomalaisen ajatusmaailmasta ja arjesta. Mulla ei ole rajoituksia, eikä oikeastaan arkeakaan.Kun suomalainen kohtaa itseään onnellisemman ihmisen, hänellä näyttää olevan kaksi vaihtoehtoa: kiinnostua tai ärsyyntyä. Hyvin moni valitsee jälkimmäisen. Toisten onni ja mukavampi elämä on raivostuttavaa. Jos kysymys on aineellisesta hyvästä, sitä on helppo arvostella. Mutta jos kysymys on erilaisista elämänvalinnoista ja asenteesta, tilanne on vaikeampi. Olen itse pitkän linjan pessimisti, oikeassa mielentilassa keksin kyllä argumentteja joka lähtöön. Syytän onnellisia teeskentelijöiksi, amerikkalaisiksi, tyhjäpäisiksi tai ärsyttäviksi käännyttäjiksi, jotka yrittävät tunkea optimismioppejaan toisten kurkusta alas.
Onneksi suurimman osan ajasta olen nykyään siinä mukavammassa mielentilassa. Jopa täällä Suomessa :D
Suomi ON hyvä maa
Otsikko on mukailtu Ehrnroothin hokemasta "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille." Pitkään ajattelin lauseen merkitystä käänteisesti: Suomi on paras maa suomalaisille samalla tavalla kuin sairaala on paras paikka sairaille. Ei meitä muuallekaan huolittaisi. Nyt olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Suomi on todellakin hyvä maa - eikä välttämättä vain suomalaisille. Monet suomalaiset eivät näe oman maansa hienoutta, saati sitten omia mahdollisuuksiaan tässä maassa.
Suomi on maa, jota kestää hyvin muutaman kuukauden jaksoissa. Tämän mittaisista oleskeluista on enemmän hyötyä kuin haittaa sekä oleskelijalle että Suomelle. Mitä jos aloitetaan koko maailman laajuinen vaihto-ohjelma, jossa kierrätetään väkeä maasta toiseen, Suomi mukaan lukien. Näin saataisiin tuoreita ajatuksia joka maahan. Kun ulkomaalainen kertoo suomalaiselle, että hänen asiansa ovat hyvin, se saattaa mennä perille. Suomalaiset ovat kuitenkin vahvasti ulkopuolelta ohjautuvaa kansaa.
