Kalaan - inside the fish

Eihän meillä mitään vapoja ollut tai muita vermeitä, mutta lähdimme mukaan kun kanadalainen kaveri kirkolta pyysi. Kuvittelin, että kyseessä oli muutaman seurakuntalaisen virkistysreissu johonkin lähimmälle sillalle. Pian kävi ilmi, että meitä oli lähdössä 20, neljällä autolla kohti pohjoista. Mietin, miten jaksaisin koko päivän uppo-outojen ja osittain aika kielitaidottomien korealaisten kanssa. Päivästä tuli kuitenkin mainio. Shakespearen kansallispuistossa oli aivan mahtavat maisemat (unohdin kameran...), pelasimme jalkapalloa, söimme hyvä pihviä, pahaa makkaraa ja aina yhtä järkyttävää korealaista viinietikka-kaalisörssöä. Näimme tappajavalaan aika lähellä rantaa ja kiljuimme riemusta. Kiipeilimme kallioilla pitkin murentuvaa vulkaanista kiveä ja orjantappuran tapaista pusikkoa. Kalastimme muutamalla vavalla ja yksi tarpeeksi iso snapper leikeltiin ja jaettiin sushimin muodossa halukkaiden kesken. En varmaan ole koskaan saanut niin tuoretta kalaa. Luulen, että sen samean silmän takana pyöri vielä elämän filminauha, kun kastoimme pyrstönpalasia soijakastikkeessa. Sami istui kalliolla kitara kädessä ja sävelsi kaverin kanssa uutta laulua.

Oli hienoa viettää kokonainen päivä ilman tietokonetta. Ei tullut edes ikävä, vaikka pitikin lukea Dan Brownin Digital fortress'ia siellä matkan varrella. Ei rannalle voi lähteä ilman kirjaa. Kun välillä nostin etutukkani irti kirjasta, mietin miten paljon täällä maailmassa saa ihan ilmaiseksi - loputtoman vihreät nummet, kirmaavat pikkulampaat, sinisen meren ja vulkaaniset kivimuodostelmat, palmut, valaat ja delfiinit.

Yötä päivää

Vuorokausirytmini on sekaisin. Kun koulussa ei ole mitään muuta kuin 'valmistautumista' kuukauden päästä kuvattavaan lyhytfilmiin, kaikki aikani kuluu omissa projekteissa. Koneen ääressä istuessa ajataju katoaa täysin ja menen yleensä nukkumaan kolmelta, kun huomaan että on myöhä. Eilen sain apua meidän filmiin yhdeltä tutulta editoijalta, joka on enemmänkin käsikirjoittaja-editoija-ideapankki. Siinä menikin sitten iltapäivä yöhön asti, kun kehiteltiin juonikuvioita elokuviin ja yritettiin pelastaa otoksia, joissa valaistus vaihtuu radikaalisti. Opin liittämään taustan toisesta kuvasta, hirveän tarkkaa ja hidasta hommaa, mutta pystyn pelastamaan muuten käyttökelvottomat pätkät.

Lähetin jokunen päivä sitten Facebook-kutsun kaikille vanhoille tutuille ja ystäville, joiden sähköpostiosoitteet olivat vielä tallessa. En tiennyt, että asiasta puhutaan Suomessa nyt niin kovasti. Täällä se on vain yksi nettifoorumi muiden joukossa. Olen jo aikoja sitten luovuttanut taistelun näitä villityksiä vastaan. Kaikki, mikä auttaa yhteydenpidossa ja laajentaa elämänpiiriäni on tervetullutta. Filmintekijäksi olen surkean huonosti verkostoitunut. En odota, että kaikki kutsun saaneet liittyvät mukaan. Jos Facebookin, Bebon, Flickrn ja Linked'n vastustaminen on osa olemustasi tai muuta yhteiskunnallista agendaa, kunnioitan sitä. Olin itse ihan samanlainen... Jos taas et ole saanut kutsua, lähetä kommentti / sähköposti.

Tähän loppuun suosittelu: Jos ette vielä ole löytäneet uusi-seelantilaista komediaa, käykää katsomassa Flight of the Conchords'n lauluja Youtubesta. Suuria suosikkejani ovat Humans are dead, Issues, Albi the racist dragon, If you're into it ja Business time

Jotkut varsinaisen komediasarjan jaksotkin ovat mainioita.