Eihän meillä mitään vapoja ollut tai muita vermeitä, mutta lähdimme mukaan kun kanadalainen kaveri kirkolta pyysi. Kuvittelin, että kyseessä oli muutaman seurakuntalaisen virkistysreissu johonkin lähimmälle sillalle. Pian kävi ilmi, että meitä oli lähdössä 20, neljällä autolla kohti pohjoista. Mietin, miten jaksaisin koko päivän uppo-outojen ja osittain aika kielitaidottomien korealaisten kanssa. Päivästä tuli kuitenkin mainio. Shakespearen kansallispuistossa oli aivan mahtavat maisemat (unohdin kameran...), pelasimme jalkapalloa, söimme hyvä pihviä, pahaa makkaraa ja aina yhtä järkyttävää korealaista viinietikka-kaalisörssöä. Näimme tappajavalaan aika lähellä rantaa ja kiljuimme riemusta. Kiipeilimme kallioilla pitkin murentuvaa vulkaanista kiveä ja orjantappuran tapaista pusikkoa. Kalastimme muutamalla vavalla ja yksi tarpeeksi iso snapper leikeltiin ja jaettiin sushimin muodossa halukkaiden kesken. En varmaan ole koskaan saanut niin tuoretta kalaa. Luulen, että sen samean silmän takana pyöri vielä elämän filminauha, kun kastoimme pyrstönpalasia soijakastikkeessa. Sami istui kalliolla kitara kädessä ja sävelsi kaverin kanssa uutta laulua.
Oli hienoa viettää kokonainen päivä ilman tietokonetta. Ei tullut edes ikävä, vaikka pitikin lukea Dan Brownin Digital fortress'ia siellä matkan varrella. Ei rannalle voi lähteä ilman kirjaa. Kun välillä nostin etutukkani irti kirjasta, mietin miten paljon täällä maailmassa saa ihan ilmaiseksi - loputtoman vihreät nummet, kirmaavat pikkulampaat, sinisen meren ja vulkaaniset kivimuodostelmat, palmut, valaat ja delfiinit.
Totta - parhaat asiat voivat olla ihan ilmaisia, kunhan pitää silmät ja korvat auki :o.
ReplyDeleteMaailma on aika uskomaton paikka.
Virikkeellistä loppupäivää!