Kun oma bloggaukseni hiipuu kuoleman rajoille, tuli mieleen että tämä saattaa olla osa yleistä trendiä. Miksi kirjoittaa vuolaita kuvauksia omasta elämästään, kun voi minuutissa tiivistää ajatuksensa Facebookin statukseen? Luulen, että ajatuksilleni on siellä enemmän lukijoita kuin täällä, vaikka yleisö onkin rajoitetumpi. En itsekään lue pitkiä lätinöitä, ellei niissä ole heti alusta asti mukaansatempaavaa draivia. Ja kenellä on?
Sain joululahjaksi mp3-soittimen, jolla voi sulkea maailman ulkopuolelle. Tänään sain hankittua minikokoiset nappikuulokkeet, joilla voin tulpata pääni lopullisesti. Umpeen. Korvani eivät ole normaalit, niihin mahtuvat vain pikkusormeni. Kätenikin ovat erityispienet. Todellisuudessa umpikuulokkeet toimivat vain urheillessa, jolloin korvien ja lihasten tukaluus on suurin piirtein samaa luokkaa.
Minua kuvaillaan toisinaan sanoilla "ilkeä" tai "mean". Haluaisin puolustautua, mutta pelkään sanovani jotain ilkeää. Minulla on tapana refleksinomaisesti ampua alas itseään onnittelevia ihmisiä. Luulen, että se liittyy osittain suomalaisuuteen. Kovin moni suomalainen ei kuvailisi itseään erityisen lahjakkaaksi ja väittäisi pystyvänsä milloin tahansa säveltämään listahitin, mutta ei vain viitsi. Tarvitaan näyttöä. Olen oppinut, ettei koskaan pidä hyväksyä ihmisen omaa arviota itsestään – varsinkin jos se on epäilyttävän myönteinen. Ihmiset valehtelevat itselleen, ja etsivät rikostovereita läheisistään.
Johtuen edelläkuvaillusta ominaisuudesta yhdistettynä korkeaan vaatimustasoon, minulla ei ole paljoakaan ystäviä. Kirjoittaisin aiheesta lisää, jos en olisi lähdössä YMCAn legendaariseen rääkkäysjumppaan. Jos sormeni sen jälkeen toimivat... no katsotaan sitten.
Bloggaus on saattanut jo kuolla.
Allekirjoittanut lukee joitain ulkomailla asuvien blogeja, koska haluaisi itsekin muuttaa ulkomaille.
ReplyDeleteJotkut blogit ovat tylsiä ja huomaan nopeasti ettei niitä kannata enää lukea.
Toisissa blogeissa on sitten taas joku äärettömän upeanhieno juttu, joka saa minut jatkamaan blogin seuraamista. Yleensä seuraan blogeja, joissa on hauskasti ja mielenkiintoisesti kerrottu elämisestä ulkomailla.
Sinun blogisi kuuluu kakkosryhmään. Blogiasi on ollut erittäin hauska lukea.
PS. Monelta bloggaajalta näyttäisi loppuvan sanottava noin 1-2 vuoden päästä blogin aloittamisesta.
Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Blogiasi ja mietteitäsi elämästä on todella mielenkiintoista lukea, eikä blogisi kuulu 'hömppä'-kategoriaan.
ReplyDeleteÄlä lopeta.
Mietin tuossa hiljattain ihan samaa, kun laitoin samoja kuvia webiin ja facebookiin. Ajattelin, että tästä(kin) olisi kiva blogauttaa, mutta ei jaksa.
ReplyDeleteToisaalta blogilla tietyllä tapaa pysyvämpi luonne ja laajempi yleisö, kun facebook on suunnatumpi ja rajatumpi media.
Jos molemmilla riittää lukijoita, niin mikäs siinä. Ite varmaan luopuisin ekana naamakirjasta.
Pidän blogistasi. Älä vaan lopeta sitä. Päinvastoin - kirjoita useammin. Kuvatkin on kivoja.
ReplyDeleteYritä jaksaa jatkaa. Odotan aina mielenkiinnolla postauksiasi. Jatkajatkajatka!
ReplyDeleteJaa, tästähän postauksesta voisi avautua pidempäänkin. Jo se viestii siitä että bloggausta ei kannata ainakaan sinun lopettaa. Mutta asiaan:
ReplyDelete1) Bloggaus ei kuole, koska Facebookin status-viestit ajavat eri tarvetta, ns. mikrobloggausta. Toki jotkut ovat käyttäneet tähän tarkoitukseen aiemmin blogia, ja ne blogit joutavatkin kuolla. Mutta ei kai kukaan oikeasti pidä blogiaan muita varten? Jos sinusta tuntuu siltä että on syytä lopettaa, lopeta. Toki me lukijat kärsimme siitä mutta kun emme tästä maksakaan, olisi sinun tyhmää jatkaa vain siksi että joku muu niin haluaa.
2) Ilkeyskommenttiin en voi luonnollisesti ottaa kantaa, mutta omien kykyjen arviointi ja niiden esiintuonti on niin selkeästi kulttuurisidonnainen juttu (vertaile vaikka amerikkalaisten ja suomalaisten CV:eitä) että siitä ei juuri johtopäätöksiä voi vetää. Eri lähestymistavat pitää vaan tietää ja suodattaa sieltä oikea tieto.
Tätä sivuten olen muuten sitä mieltä että Suomi ja suomalaiset pärjäisivät maailmalla (vielä) paremmin jos pääsisimme kansallisesta alemmuuskompleksista eroon ja toitottaisimme vähän omaakin torveamme välillä.
Ei ollut tarkoitus kiristää mitään jatkamiskehoituksia. Pohdin vain bloggaamisen kohtaloa yleisesti ja oman kirjotustiheyteni hiipumista. Luulen, että useimmat blogit kuolevat juuri sillä tavalla... vähin erin laiskuuteen ja kiinnotuksen puutteeseen. Kirjoittaminenhan on sinänsä ja kivaa ja kaikenlainen palaute vielä kivempaa :)
ReplyDeleteOsa blogeista tosiaan kuolee ylläpitäjän ajanpuutteen tai kiinnostuksen lopahtamisen takia. Osa saakin kuolla mutta osa kuolevista blogeista sen sijaan ovat aivan liian hyviä kuolemaan. Itse tykkään seurata blogeja, joiden kirjoitusasu on jollakin tapaa persoonallinen ja aiheita käsitellään omalla otteella. Sun blogisi kuuluu juuri näihin ja itse ainakin toivoisin, että jaksaisit kirjoitella tännekin kuulumisiasi. Naamakirja on toisaalta ihan hyvä tapa kertoa kuulumisia, mutta sen lukijakunta tosiaan on paljon pienempi ja sielläkin jää ystävien postauksista paljon näkemättä runsaudenpulan vuoksi.
ReplyDeleteTsemppiä blogin kanssa, kyllä tämä on mielestäni vaivan arvoista :)