Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, on tapahtunut muutama asia. Olen ehtinyt kuvata kaksi kohtausta meidän lyhytelokuvaan, rullannut rekisterikilpeni toisen auton kylkeä vasten ja maskeeraannut aidon näköisen mustan silmän, tulehtuneen haavan ja narkkari-ihottuman meidän koulun Shortland street - näyttelijöille. Sen lisäksi olen saanut kirjoitettua viimeisen lukukauden lyhytleffan käsikirjoituksen kahteen kertaan uusiksi ja käynyt kolmena päivänä palkallisessa työssä. Eikä siinä vielä kaikki, yli puolet ajasta olen toiminut ilman riittävää puheääntä, kun flunssa vei sen mennessään. Olemme Samin kanssa tutustuneet seurakunnan kautta samanikäiseen pariskuntaan (henkisesti meitä paljon vanhempia!) ja viettäneet useita iltoja ihan kaksin, katsoen frendejä, syöden ja pelaten Scrabblea samanaikaisesti. Urheilemaan en ole ehtinyt lainkaan, vessan lavuaarin puhdistukseen tarvittaisiin räjäytysainetta ja alakerrassa on äitelä haju kun ostin ilmanraikastimen nimen perusteella.
Lyhytfilmin kuvaukset lähtivät käytiin hienosti. Ihmiset olivat innostuneita ja tekivät parhaansa. Luotettu kuvaajani ei päässyt aamupäiväksi, joten jouduin vahtimaan tuuraajan työtä hetkeksikään hellittämättä. Laatu oli silti vaihtelevaa. Saimme editoitua kohtauksen kasaan ihmeen hyvin, mutta onneksi ei tarvitse samaa heppua käyttää enää mihinkään. Muiden osalta ei ole kuin kiittämistä. Näyttelijät paransivat suoritustaan joka otolla ja sääkin suosi ulkokuvauksissa. Kahdeksan tunnin jälkeen olin aika naatti. Kun viimeinen otos saatiin pakettiin (That's a wrap!), huusin että nyt syödään kuvausrekvisiittana toiminut suklaakakku. Työryhmä kiljui riemusta, sitä kakkua oli tuijotettu kolme tuntia silmät kiiltäen.
Eilen menin aamulla töihin, tekemään hommia Husk'lle - design-firmalle, joka hoitaa nykyään entisen työpaikkani TEAR Fundin tiliä. Päädyin siis työskentelemään TEAR Fundin esitteen kimpussa – saman esitteen, jonka suunnittelun itse aloitin kuukausia sitten ja joka tyrehtyi sillä kertaa materiaalin puutteeseen. Huvittavinta oli kopioida omaa designiaan 'asiakkaan ohjeiden mukaan'. "Exactly like this, please". Kysymyksessä ei suinkaan ole sattuma. TEAR Fundin markkinointipäällikkö vei minut pari viikkoa sitten kahville ja kertoi huolensa yrityslehden ynnämuun materiaalin tulevaisuudesta. Sovittiin, että antavat seuraavan lehden Huskille ja minä käyn siellä tekemässä niin paljon tunteja kuin ehdin. Näin homma ei ole kokonaan minun vastuullani ja pilaa elämääni taas kuukaudeksi kerrallaan ja kuitenkin saan töitä niin paljon kuin jaksan jos jaksan.
Markkinointipäällikön tapaamisesta oli se hyöty, että innostuimme puhumaan erilaisista varankeruuvideoista ja hyvien, todenmakuisten tarinoiden merkityksestä. Tarjouduin tekemään dokumenttia Microenterprise-toiminnasta, jos vain lähettävät minut ja kuvausryhmäni (sisältäen tietenkin Sami the audio recordist'n) jonnekin päin Indonesiaa, Filippiinejä tai missä kaikkialla niitä projekteja onkaan. Ensi vuonna olisi kuulemma budjetissa. Saas nähdä.
Olen jo jonkin aikaa haaveillut muuttamisesta. En oikein tiedä mistä se lähti. Laskeskeltiin, että jos vuokrattais kokonainen talo, kolme huonetta ja keittiö, ja otettaisiin kämppäkaveri niin säästettäisiin vuokrassa ja saataisiin enemmän elintilaa. Kämppikset ovat tietysti aina riskialttiita, mutta kun viimeisestä jäi niin hyvät muistot, ajattelin että sehän voisi olla ihan kivaa. Erityisesti, jos Markus on jäämässä maahan ja tarvitsee kämppää... Joka tapauksessa, viikkojen jahkaamisen jälkeen sain tänä aamuna viestin vuokranantajalta, että asuntomme pistetään myyntiin. Ei siis haittaa yhtään, että olen jo kolme viikkoa katsellut vuokra-asuntojen kuvia ja vertaillut hintoja.
Laskettiin, että tulemme koulun jälkeen toimeen, jos teen design-juttuja 2-3 päivää viikossa ja Sami tekee vähän jotain. Lopun ajan voi käyttää itsensä kehittämiseen filmiprojekteissa. Jee!
Tänä viikonloppuna Sami menee kirkon musiikkiaiheiseen tapahtumaan ja minä yritän valmistella koulun ensi viikon kuvausjuttuja. Heräsin tänä aamuna 5.30 ja taputan hiljaa itseäni selkään että olen vieläkin hereillä.
