Asunto on pieni, mutta lähes puolet seinistä on ikkunapinta-alaa. Tuntuu hiukan omituiselta katsoa alas ikkunasta, joka ulottuu lattianrajaan asti. Alla häämöttää rumien varastorakennusten vesivaurioisia kattoja, mutta maisema paranee kun leukaansa nostaa korkeammalle.Koska vuokrasimme asunnon täysin kalustettuna, meidän ei tarvinnut hankkia lautasia, pyyhkeitä eikä edes hammastahnaa. Toisaalta ei ole mitään valinnanvaraa tavaroiden ulkonäön ja tyylin suhteen. Ehkä visuaalinen tarkkaavaisuuteni on heikentynyt, mutta minusta kämppä näyttää olevan kaikin puolin ok. En ole jaksanut edes silittää verhoja. Kokolattiamatto on miellyttävä varpaiden alla ja keittiö on paremmin varusteltu kuin taannoisessa Ikkalan omakotitalossa (jonka varustelusta olen kyllä itse vastuussa). Ensimmäinen yönä olisin halunnut vain hypellä ympyrää ja halailla seiniä. Nyt arkielämä on osoittanut pieniä puutteita ja alkaa tuntua, että kaikilla muilla on vähän halvempi vuokra. Kolmen kuukauden vuokrasopimuksen päätyttyä voimme tarvittaessa muuttaa. Jos läheinen rakennustyömaa valmistuu/hiljenee ennen sitä, en tiedä haluanko tästä mihinkään lähteä.
Ilma on lämmin ja hautovan kostea. Ikkunoita ja parvekkeen ovea täytyy pitää auki ympäri vuorokauden ja silti iho muuttuu nihkeäksi puoli tuntia suihkussa käynnin jälkeen. Jos urheilee kovasti, esimerkiksi kävelee portaita alas, hiki nousee heti pintaan. Sami hikoilee tuttuun tapaan vaikka istuisi vain tv:n ääressä. Tavallaan hikoileminen on hienoa. Suomessa en hikoile edes jumpassa ensimmäisen puolen tunnin aikana. Hikoileminen saa kaiken heilumisen tuntumaan tehokkaammalta.
No comments :
Post a Comment