Tänä aamuna väsytti niin hurjasti, ettei meinannu pystyssä pysyä. Ulkona satoi tietysti vettä ja unohdin evääni jääkaappiin. Kävelin bussipysäkille postin kautta, kun Suomeen ei voi lähettää normaalia kirjekuorta ilman tulliselvitystä. Bussikuski huomautti pirteästi, että sinähän nouset nyt eri pysäkiltä kyytiin. Minä tuijotin sitä hölmistyneenä, bussikuskit eivät yleensä puhu. Tämänaamuinen oli kyllä sosiaalisimmasta päästä, tavallisesti tuota aamuvuoroa ajaa yrmeä 'sortsisetä'. Sillä on ympäri vuoden lyhyet, tiukat sortsit ja paksut villaiset polvisukat. Sortsisetä ei suoranaisesti puhu, mutta päästelee erikorkuisia kurkkuääniä sään ja aikataulun tiukkuuden mukaan.
Töissä olisin halunnut lukita oven ja käpertyä ihanalle sohvalleni, mutta eihän mun ovessa ole lukkoa. Esimies on reissussa seuraavat pari viikkoa, ja joudun selvittelemään asioita sen puolesta. Olin suunnitellut, että markkinointiassistentti ottaisi suurimman osan näistä hommista hoidettavakseen, mutta ei näytä onnistuvan. Se on vielä vihreä ja kyselee niin tyhmiä, etten oikein uskalla heittäytyä huolettomaksi. Tänään se kysyi, pitääkö meidän painattaa itse se mainos, joka tulee sanomalehteen.
Sami katsoo taas frendejä... menen seuraksi ja taidan nukahtaa.
Miksi lopetit?
ReplyDeleteEspoossa kaivataan sinua!