19.9.07

Lomaviikon hommia

Maanantaina lähdimme Muriwain rannalle kuvaamaan liitovarjoilua. Ilma oli lämmin ja seesteinen. Koko päivä oli yhtä kiipeämistä ja odottelua (para-waiting :), kun piti vaihtaa kuvauspaikkaa tuulen suunnan mukaan ja käydä aina välillä hakemassa Ned takaisin ylös lähtöpaikalle. Onneksi kuvausporukka oli niin mukava, ettei aika käynyt pitkäksi. Opin puhdistamaan ja valmistelemaan varjon oikeaan muotoon ilmaannousua varten. Olisi ollut hienoa lennellä itsekin, mutta yksin lentämiseen tarvitsee ainakin päivän kestävän koulutuksen, eikä siihen ollut aikaa. Sitä paitsi varjon ohjaaminen ei vaikuttanut kovin helpolta.

Tiistaina luin dekkaria, jonka isi jätti jälkeensä melkein vuosi sitten. Oli kiva lukea suomen kielellä ja jäin kirjaan niin koukkuun, että pääsin sohvalta ylös vasta kolmelta iltapäivällä. Kiipesin taas Mt Edenille. Löysin kauniin valkoisen kioskirakennuksen, vähän jo töhrityn ja tyhjillään olevan, mutta siinä oli jotain tosi viehättävää. Illalla kävin katsomassa Samin squash-peliä, ensimmäistä kertaa sitten 1998. Myöhemmin haettiin Samin kanssa pari elokuvaa ja saatiin niistä toinen katsottua. Se oli kirpeä ihmissuhdekomedia Trust the man. Ei ihan huono. Kyllä sitä lomalla ehtii...

Tänään lähdin Jezin kutsusta Hendersoniin (läntinen kaupunginosa) auttelemaan Back of the Y - tv-sarjan studiosetin rakentamisessa. Pääsin muotoilemaan kiviä styroksista. En ollut ikinä ennen käyttänyt sellaista kuumaleikkuria, kaikki muu oli ihan tuttua maalaamista, leikkaamista ja suunnittelua. Apulaisina oli Jezin lisäksi pari muutakin luokkakaveria. Varsinaiset BOTY-kaverit olivat sottaisia ja äänekkäitä kolmekymppisiä ja työpaja kuin pommin jäljiltä. TV-sarja itsessään on ilmeisesti aivan ala-arvoisen typerä, mutta eipä minun tarvitse siitä huolehtia, varsinkin nyt kun ei ole telkkariakaan. Joka tapauksessa on kiinnostavaa pyöriä oikealla studiolla ja nähdä miten tv-ohjelmaa tehdään pienellä budjetilla - koulun nollabudjetin sijaan. Huomenna menen uudestaan. Kun tulin tänään kotiin, lähdettiin Samin ja Katrin kanssa Mt Edenille. Vuori on alkanut tulla jo tutuksi. En katsonut enää kunnolla eteeni ja astuin lehmänlantaan.

Perjantaina en varmaan viitsi enää styroksihommiin. Alanan pitäisi tulla auttamaan meidän lyhytfilmin editoimisessa, kun Brad ei pääse. Jännitän myös, pääsenkö ilmaiseksi kampaajalle. Läheisen kampaajan edessä oli maanantaina ilmoitus, jossa etsittiin hiusmalleja. Jonkun uuden työntekijän piti päästä harjoittelemaan raitojen tekemistä. Kävin ilmoittautumassa ja sanoivat soittavansa, jos tarvitsevat perjantaina harjoitustukkaa. Niin, ja perjantaina täytyy myös soittaa uudelle tuttavuudellemme Tarxille ja kysyä, josko meitä tarvittaisiin Gisbornen kuvausreissulla. Olisi kiva päästä ilmaiseksi reissuun...

Kyllä sitä selvästi jo pärjäisi ilman kouluhommiakin. Ei käy aika pitkäksi ja ehtii vielä ulos liikkumaan. Kun vain saisi jostain rahaa elämiseen... vaikka se olisi ehkä jo liian täydellistä.

3 comments :

  1. Hei Enni!

    Kiva lueskella blogiasi. Olen itse juuriltaan uusiseelantilaisen (tosin Australiassa syntynyt ja asunut) miehen kanssa naimisissa. Asuimme siellä teidän suunnalla, tosin Australiassa 5 vuotta. Parhaillaan asumme Helsingissä ja luultavasti taas ensi vuoden puolessa välissä palaamme Australiaan, riippuen työnsaannista yms täällä Suomessa. Terveisia ja kaikkea hyvää teille :)

    ReplyDelete
  2. Eikö siellä pääse toisen kyytiin lentämään? Kokeilin tandem-liitovarjolentoa Itävallassa, ja se oli ihan sikasiistiä. Suosittelen!

    Väittäisin lisäksi, että (turvallinen) laskeutuminen on vaikeampi juttu kuin se varjon kääntäminen. Näin ainakin laskuvarjohyppääjän liitovarjolla, joka on hieman pienempi rätti taivaalla.

    ReplyDelete
  3. Meidan liitovarjoilijalla Nedilla ei ole tandem-lentolupaa, joten ei onnistunut meidan lennattaminen. Ei varjon ohjailu niin vaikeaa ollut, mutta eihan sielta tulla alas puolessa minuutissa. Jos tuulen suunta olisi ollut oikea, Ned olisi voinut laskeutua takaisin lahtopaikalle. Eika silla nayttanyt olevan vaikeuksia laskeutua. Kerran tosin maralle hiekalle, ja jouduttiin putsaamaan varjoa parikymmenta minuuttia. Hauska paiva se oli..

    ReplyDelete