Joulu on ovela

Tajusin ihan äskettäin, että ensi viikolla on joulu. Eilen ryhdyin hankkimaan joululahjoja netistä. Ajattelin, että kun kaikki tuotteet kuitenkin tulevat Kiinasta, sama kai se on mitä kautta ne päätyvät perheelle Suomeen. Valitettavasti suomalaiset nettikaupat eivät kaikki toimineet kovin jouhevasti merten yli. Anttilanet oli niin hidas, että jokaista linkkiä painettuaan piti palata hetkeksi muihin hommiin. Kun lopulta sain tilaukseni valmiiksi, istuntoni vanheni ja kaikki katosi. Se siitä. Onneksi löytyi pari muuta kauppaa, joiden käyttö vielä onnistui.

Viime viikolla sain päätökseen parin viikon freelance design urakan. Päädyin työskentelemään eri lehden kanssa kuin oli tarkoitus, kun toisen lehden materiaalit eivät saapuneet ajoissa. Työ oli aika puuduttavaa, ja oli kiva palata sen jälkeen omiin projekteihin vaikka ne eivät vielä rahaa tuokaan. Lyhytfilmini (joka siis ei varmasti tuo rahaa) uusi editoija Ned on huomattavasti luotettavampi kaveri, joten eiköhän se tällä kierroksella saada valmiiksi. Huomenna jatketaan.

Sunnuntaiaamuna heräsin puoli kuudelta, pakkasin mukaani kaikki tummat vaatekappaleet jotka löysin ja matkasin Power Rangersin kuvauspaikalle. Ekstran työt ovat leppoisia. Ei tarvitse kuin syödä ja viihdyttää itseään. Aina välillä ohjattiin sisään leffateatteriin, jossa kuvattiin karaokelaulukohtausta. Meidän piti yleisönä taputtaa, hurrata, buuata, nauraa ja huutaa. Siinä kaikki. Työstä maksetaan sen vaikeustasoon nähden todella hyvin. Puolen päivän keikasta saa jo sata dollaria, hyvän aamiaisen, hyvää kahvia ja lopuksi monipuolisen lounaan. Lisäksi suurimman osan ajasta voi käyttää miten lystää, kunhan pysyy kuvausalueella. Pahin ongelma on pitkästyminen. Seuraavalla kerralla otan jotain lukemista tai ainakin paperia ja kynän. 1st AD osoittautui tutuksi mieheksi - naimisissa täällä asuvan suomalaisen kanssa. Tavattiin joskus alkuvuodesta suomalaisten kokoontumisessa. Tiesin kyllä, että se oli töissä Power Rangersissa, mutta en arvannut törmääväni kun ohjaajia on niin monta.

Background talentin listassa luki, että seuraavia mahdollisia töitä olisi tiedossa heti tammikuun alussa - lähinnä mainoskuvauksia. Toisessa oli kysymys jostain juhlista, joihin tarvitaan paparazzeja, toisessa haettiin vaan blondeja. Toivottavasti kutsuvat noihin, olisi hauska nähdä mistä niissä on kysymys. Näiden lisäksi yritän tietysti löytää ihan oikeitakin kuvaushommia, ekstran työt eivät kovin pitkälle elätä. Täytyy vaan suunnitella ajankäyttönsä niin, etten viivästytä bisnestouhuja. Pitäisi saada niin monta asiaa valmiiksi ihan lähiaikoina. Onneksi on joulu. Täällä se tarkoittaa hyvää työskentelyaikaa - kun ei ole sukulaisia eikä traditioita. Suurin osa ystävistä vetäytyy perheidensä pariin. Meillä on muutaman hengen porukka, jolla yritetään järjestää oma jouluateriamme. Kirkollakin olisi jouluohjelmaa ja kaikenlaista, mutta haluan mieluummin oikeasti läheisiä ihmisiä ympärilleni.

Kirkon kävijäkoostumus on muuttunut hyvin korealaiseksi. Vaikkei minulla ole mitään korealaisia vastaan, tuntuu aina vaan vieraammalta kävellä sisään. Ongelma on se, että monikulttuurisuuden sijaan alkaa olla kyse vain siitä, että olen ainoana muukalaisena aasialaisyhteisössä. Koska omaa väkeä on mistä valita, korealaiset eivät vaivaudu tutustumaan ulkopuolisiin, saati sitten puhumaan englantia (monet eivät osaakaan). Minkäs teet, seurakunnanhan on otettava avosylin vastaan kaikki halukkaat. Siellä sitten palkataan korealainen pastori, pidetään korealaispäiviä ja lauletaan koreaksi. Täällä on vähän sama vaiva kuin Suomessa, pienen maan anteeksipyytelevä asenne. Maassa maan tavalla? Suomalaisen täytyy ulkomaille lähtiessään opetella vieras kieli ja kulttuuri, sopeutua paikalliseen elämänmenoon. Jostain syystä sama ei toimi toisin päin. No, eihän ulkomaalaisen voi olettaa sopeutuvan Suomeen - suomalaiset ovat hädin tuskin itse sopeutuneet Suomeen. Sitä paitsi sopeutuminen on Suomessa vähän nurinkurista. Aito suomalainen vähättelee kotimaataan, masentuu talvisin ja säästää päästäkseen teneriffalle. Ja jos säästää oikein kauan, saattaa päästä Thaimaahan. Eikä suomalainen sinne päästessään kuvittele voivansa puhua suomea. Mutta meitä onkin niin vähän.

--------Seuraa loppukevennys---------------------------

Minulta kysytään jatkuvasti, puhutaanko Suomessa englantia.
"So what's the language in Finland... Finland...ish?"
"Finnish"
"Oh? Can YOU speak Finnish?"
"Yeah."
"But Finland's like an English speaking country, right?"
"Not really."
"So people don't speak English?"
"It's not like in India."
"So do you speak Finnish or English at home?"
"Well, my husband is Finnish and I'm Finnish. What do you think?"
"I honestly don't know (???)"

Suomi ja Skandinavia ovat myöskin sama asia:
"So where're you from?"
"Finland"
"Oh... Scandinavia! I've always wanted to see Sweden & Norway... and Iceland!."

Kiwien maantieto on jenkkejä huomattavasti parempaa, mutta Suomen sijainti on monille hyvin epäselvä.
"Finland... that's in Eastern Europe, isn't it? Close to Poland?"

Ilmasto on myös hämmästyttävää:
"I saw this picture from Norway, where people were lying on the beach in bikinis! I had no idea they have warm days like that."