Musta joulu

Viime vuoden perinnettä noudattaen vietimme jouluaaton Karioitahin mustalla hiekkarannalla, tällä kertaa kämppäkaverin ja kahden muun ystävän kanssa. Ranta oli lähes tyhjä muutamaa moottoripyörää lukuunottamatta. Raahasimme eväskorit samaan notkelmaan kuin viime vuonnakin. Vesi oli juossut hiekkamuodostelmien välistä ja muuttanut luonnonmuotoja, joten Samin viimevuotinen lukukuoppa oli kadonnut. Tilalla oli kuitenkin hauska kaareva pukuhuone ja kiipeilyrinne.

Valitsimme joulupuuksi korkean kaislaryppään, heitimme sen päälle koristenauhaa, suihkutimme tekolunta ja asettelimme lahjat ympärille. Siitä tuli aika outo. Ruoka oli hyvää, mutta auringonpaiste niin kuuma että osa siitä ehti pilaantua ennen syömistä. Kävimme pari kertaa meressä uimassa. Vesi oli niin lämmintä, että siellä kesti pulikoida. Odotimme isoja aaltoja ja yritimme ratsastaa niillä rantaan päin. Sain Samilta lahjaksi makuupussin ja kesäpaidan, jonka se oli tuttuun tapaan piilottanut tyhjäksi kaivertamaansa kirjaan. Paketissa oli myös Samin ihana runo.

Uuden Seelannin paras vuodenaika on nyt virallisesti alkanut. Tästä eteenpäin ihmiset pitävät lomiaan, matkustelevat ympäri maata, grillaavat joka ilta ja ovat yhtenään rannalla. Grillijuhlakutsuja on tullut joulun alla lähes joka päivä, vaikka samaan paikkaan kolmena iltana peräkkäin. En kyllä jaksa makkarankäryä ihan niin usein, eikä tästä jatkuvasta syömisestä muutenkaan mitään hyvää seuraa. Lähdemme huomisaamuna ajamaan kohti pohjoista, Paihiaa. Meillä on siellä parin kaverin kanssa jonkinlainen asumus varattu kahdeksi yöksi, kolmas ystävämme on varannut veneen. Sami lainasi eilen bändikaveriltaan ongen niin voimme pyydystää snapperia siinä missä muutkin. Jos ottaa ihan urheilun kannalta, voi hyvinkin syödä kalaa monta päivää putkeen. Kala syö kuulemma nyt hyvin. Plenty of fish in the sea, ei kai siinä mitään ihmeellistä ole. Aivan ihana päästä reissuun, tuli kalaa tai ei. Rakastan kesää, lämmintä ilmaa ja kukkien tuoksua. Ulko-ovi unohtuu usein auki kun ilma on sisällä ja ulkona yhtä lämmin. Itikoita ei ole näkynyt, asumme nyt vähän kuivemmalla alueella ja niillä ei varmaan ole kutupaikkaa.

Jos kiwit ovat keskimäärin rennompaa väkeä (varmasti ovat, jos vertaa suomalaisiin) niin kesällä elo muuttuu entistä rennommaksi. Posti ei kulje ja kiinteistönhoitaja antaa nurmikon rehottaa. Jos menee yöllä kauppaan (joka on siis auki 24/7), kassatytöt nukkuvat pöytiään vasten. Asiakkaat kävelevät ilman kenkiä, lasten rinnukset täynnä erivärisiä jäätelötahroja. Jostain syystä ympäristöstä huokuva rentous ei vaikuta omaan tahtiini sen enempää kuin Suomesta henkivä tehokkuuden mielikuva. Kun ryhdyn työhön, teen sitä aina oman suorituskykyni mukaan. Löysäily tekisi vain työstä tylsää. Toisaalta suomalaiset maneerit - nopeutettu puherytmi, pieni hengästyneisyys ja pään tärinä eivät ole tarpeen, kun ei tarvitse esittää kenellekään olevansa aikaansaava. Toisin sanoen ympäristöni tarjoaa luovalle työlle täydelliset puitteet. Saa nähdä mitä tästä vielä syntyy...