Olen niitä harvoja, jotka ovat nähneet lähes kaikki Uneton48-elokuvat vuodesta 2008. Moni asia on seitsemässä vuodessa muuttunut. Tekninen jälki on parantunut. Ideat ovat ehkä hitusen rohkeampia ja kunnianhimoisempia. Harva tekee turvallisia valintoja. Myös loppuratkaisuissa näkyi tänä vuonna enemmän ylläreitä.
Arvoituksellisuutta
Suurin muutos on kuitenkin se, että tipun jatkuvasti kärryiltä. En tiedä, onko tarinankerronta muuttunut kryptisemmäksi vai olenko vain itse hidastunut. Joka tapauksessa moni sinänsä mielenkiintoisen tuntuinen ja kaunis leffa jätti jälkeensä pienen päänsäryn ja kasan kysymyksiä.
On ymmärrettävää, että elokuvantekijät pelkäävät itsensä toistamista, asioiden alleviivaamista, “on the nose” dialogia ja muita seliseli-henkisen, teatterista valkokankaalle siirtyneen elokuvakerronnan helmasyntejä. Näitähän näkee edelleen Hollywood-tuotannoissa. Vähänkään monimutkaisempi setup vaatii yhden tyhmän roolihenkilön, jonka tehtävä on kysellä loputtomasti kysymyksiä asiantuntijoilta. Näin saadaan tarvittava informaatio välitettyä katsojille ja tarina voi alkaa. Unettomassa tämä vaihe on usein (ehkä taiteen, ehkä kiireen nimissä) jätetty kokonaan pois. Vaikka alkuasetelma olisi tulevaisuuteen sijoittuva utopia, jossa vallitsevat erilaiset fysiikan lait, kukaan ei selitä mitään.
Tulkintoja, tunteita ja taikaa
Monitulkintaisuus ei juuri koskaan herätä minussa vahvoja tunteita, ainoastaan lievää ärtymystä. Tunteakseni jotain minun täytyy tulkita elokuva jollain tavalla – valita yksi monista tulkinnoista. Jos valinnalleni ei ole vahvoja perusteita, alan epäillä vain ymmärtäneeni koko jutun väärin. Keissi jää ikään kuin auki, enkä pääse tuntemaan yhtään mitään. Minä haluan tuntea!! Tehkää elokuvia, jotka saavat minut tuntemaan jotain!
Usein viihdyn paremmin niiden teknisesti paljon heikompien leffojen seurassa, jotka kertovat häpeilemättä tarinaa kaikilla mahdollisilla tavoilla - dialogilla, musiikilla ja voice overilla. Minulta ei saa miinuspisteitä ymmärrettävyydestä :) Joskus tekijöiden vilpittömyys, ikään kuin sielu, välittyy teknisten ja tarinankerronnan heikkouksien läpi. Kuin joku pudottaisi päiväkirjan syliini. Sitä ei kyetty verhoamaan tekniseen hifistelyyn tai kulttielokuvista lainattuihin tyylikeinoihin. Syntyi hauras, suora yhteys. Uneton48 magic.
Leffakokemuksia
Leffateatterinäytöksissä Uneton48-leffojen katselu on siitä hienoa, että pääsee elokuvan jälkeen kysymään kysymyksiä. Joskus tekijät kertovat, mistä leffassa oli kyse. Välillä fiilikseni leffan suhteen muuttuvat jälkikäteen, kun alan oivaltaa näkemääni. Välillä selviää, ettei tekijöillä mitään punaista lankaa ollutkaan, pistivät vain kivoja kuvia peräkkäin. Netin kautta katsellessa leffateatterin vuoropuhelu katoaa ja jäljelle jää vain se leffa. Toisaalta sen leffan voi pysäyttää, hakea uuden kupin kahvia, kelata taaksepäin. Kokemus on joka tapauksessa täysin erilainen ja vaikuttaa varmasti osaltaan siihen, minkälainen fiilis elokuvasta jää.
Aivojumppaa
Omalla tavallaan Uneton48-leffat ovat kuitenkin aina viihdyttäviä. Salaperäisimmätkin taidepläjäykset poikkeavat tyypillisestä TV-sisällöstä sen verran vahvasti, että tuntee aivojensa virkistyvän. Uneton48-pätkien pähkäileminen tekee varmasti hyvää. Vähän niin kuin sanaristikot, avantouinti tai se kun seuraa sivusta itseään fiksumpien keskustelua ja pelaa buzzword-bingoa.
Työstän parhaillaan leffakohtaista palautetta näkemistäni tämänvuotisista ja yritän katsoa lisää leffoja sitä mukaa kun ehdin. Kiitos taas rakkaat osallistujat, i.e. unettomat!
Btw. FINALISTEJA VOI KATSOA JA ÄÄNESTÄÄ TÄÄLLÄ
No comments :
Post a Comment