Olen kolme päivää hieronut kuvitusta uuteen 'vaihtoehtoiseen' lahjakatalogiin. Esimies näytti vihreää valoa ideoilleni, joten jatkoin työskentelyä ja tein uusia versioita, kunnes olin täysin tyytyväinen. Tänään sitten istuttiin markkinointiosaston kokouksessa ja katsottiin tuota katalogia. 20 sekunnin sisällä koko idea oli yksissä tuumin teilattu ja saan aloittaa työn alusta. Esimies on täysin tyytyväinen, koska päätös on saatu aikaa demokraattisesti – eli niin, että asiakaspalvelupuolen vetäjä sanoo mielipiteensä ja esimies nyökyttelee, copywriter ei sano mitään, event manager nyökyttelee ja yksi tulee myöhässä eikä tajua asiasta mitään. Ja minun mielipiteellänihän ei ole mitään väliä, koska olen vain kätevä, nopea ja tehokas purkka-automaatti, josta saa designia. Graafinen suunnittelija on yrityksen koira. Työni on halpaa, ylityöni on ilmaista ja hommat valmistuvat aikataulussa vaikka niitä kuinka muuteltaisiin matkan varrella. Lisäksi lopputulos on aina hyvää jälkeä, koska en voi tehdä huonoakaan. Aivoissani on joku palikka niksahtanut vinoon, en vain pysty.
Ainakin paiskasin oven kiinni ja murjotin ahkerasti koko loppupäivän. Maanantaina asiaa "käsitellään" esimiehen kanssa. Inhoan auktoriteetteja, varsinkin munattomia. Haluaisin irtisanoutua ja ratsastaa auringonlaskuun, mutta se olisi tässä vaiheessa tyhmää. Täytyy yrittää hymyillä ja näytellä yhteistyökykyistä. Vielä jonkun aikaa...
Olen tässä vierestä seurannut yhden Art Directorin edesottamuksia työpäivien jälkeen, ja aika samankuuloiset on fibat.
ReplyDeleteMuista myös "koodi" kun käsittelette ongelmia, ettei mene kiville. :)
S
I know the feeling... Teen työkseni sekä markkinointidokumenttien sisältöä että niiden ulkoasua, joten tiedän, miltä tuntuu, kun jokin omasta mielestäni hyvä (tai kenties loistava) idea teilataan täysin; toisinaan jopa sellaisilla kommenteilla kuin: "Tää on ihan täyttä paskaa." (Meillä on tapana sanoa asiat aika suoraan, eli jos ei tykkää jostakin, niin se on sitten paskaa.)
ReplyDeleteOlen ajan kuluessa jo tottunut tuohon (eikä palaute tietenkään aina ole negatiivista), ja valitettava tosiasia on, että ne, jotka kirjoittavat tai valokuvaavat tai suunnittelevat työkseen ovat aina julkisen, tai vähintäänkin yrityksen sisäisen kritiikin kohteena, ihan luonnostaan, sillä tämäntyyppiset työt ovat "julkisia".
Kovin monelle meidänkään firmassamme tuskin tulisi mieleen mennä sanomaan vaikkapa kirjanpidolle: "Olipa aika paska kirjanpito viime vuonna. Minä olisin tehnyt sen ihan toisin." Sen sijaan on paljon helpompi sanoa vaikkapa minulle: "Toi kuva, jonka laitoit meidän nettisivuille, on muuten ihan perseestä. Mä olisin laittanut sellaisen ja sellaisen kuvan." (Jos minä taas rupeaisin kertomaan tälle henkilölle mielipiteitäni asiakaspalvelustamme, jonka parissa hän työskentelee, "se vaan ei ole sama asia".)
Pitkän kommenttini pointtina on: kyllä siihen tottuu. Ihan oikeasti. Työsi suunnittelijana on automaattisesti tietyllä tavalla julkista, joten yritä ihmeessä kovettaa itsesi, ettei negatiivinen palaute tuntuisi pahalta tai suututtaisi. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta se on mahdollista - siis mahdollista menettämättä työn tai luomisen iloa.
Noh, en tiedä, lohduttaako tämä yhtään. Tuskinpa kerron tässä sinulle mitään, mitä et jo tietäisi.
:-)
Ihan samaa olen miettinyt. On se kumma, etta muut saavat tehda tyonsa rauhassa, mutta suunnittelijan tyo on julkista riistaa, jonka toimivuudesta siivoojakin saa aanestaa.
ReplyDeleteKun tyoskentelin mainostoimistossa, asiakkaiden palaute oli usein paljon pahempaakin. Sita vain kesti paremmin, kun oli toinen suunnittelija henkisena tukena. Nyt tyoskentelen ikaankuin vihollisen leirissa ja yhdessa teeskentelemme, etta olemme samaa tiimia.
Jos todella olisin taysin tyytyvainen graafiseen suunnitteluun ammattina, se nahan kovettaminen ehka riittaisi. Mutta kun koko design business on turhuuksien turhuutta... :) Se nayttaa kivalta, mutta ei itsessaan sisalla mitaan.
Sina sentaan tuotat myos sisaltoa. Voit taputtaa itseasi selkaan...