Tänään kärsivällisyyteni loppui ja lähetin Immigration-hepulle uuden sähköpostin, kysellen sitkeästi että mitä sille hakemukselle oikein kuuluu. Ja jankutukseni palkittiin! Sain puhelinsoiton hakemusta käsittelevältä Mr. Ratanilta. Hän vakuutti, että voin jatkaa työntekoa ja palkan vastaanottamista ihan rauhassa, kun kerran olen hakenut uutta työlupaa. Hakemuksen kanssa ei kuulemma ole mitään ongelmia ja voin odottaa lopullista päätöstä kirjeitse lähipäivinä.
Minähän en tätä meinannut uskoa. Olen tottunut siihen, että asioiden täytyy olla hankalia, joten jatkoin utsimista: Haluatko haastatella minua tai aviomiestäni? Oletko ollut yhteydessä Suomeen ja tarkistanut referenssini? Onhan kaikki varmasti kunnossa tämänhetkisen työnantajani suhteen? Jälkeenpäin mietin kyllä, että päässäni taitaa viirata. Jos lahjahevosen suuhun ei pitäisi katsoa niin ei varmaan myöskään kysellä osaako maahanmuuttoviranomainen työnsä vai ei...
Mr. Ratan vastaili ystävällisesti, että kaikki on kunnossa eikä haastatteluja tarvita. Työnantajani on kuulemma very, very well known, ei ole mitään ongelmaa. Tuota nyt en uskonut hetkeäkään. TEAR Fund on kohtuullisen hyvin kohderyhmänsä tiedossa, mutta sekulaarin enemmistön näkökulmasta samaa luokkaa kuin joku Pipliaseura Suomessa. Epäilen, että mr. Ratan on maahanmuuttovirastossa piileskelevä kristitty veli. Kyllä Jumala on ihmeellinen!
Tänään ymmärsin lopulta myös, että joudun luopumaan rakkaasta työkaveristani Rachelista. Siinä pelossa, että minun oletetaan tekevän hänenkin työnsä menin purkamaan ahdistustani osaston johtajalle. Sain luettavakseni neljä CV:tä. Yksi tarjokkaista tuli iltapäivällä haastateltavaksi - äänekäs ja pelottava maorinainen. Kamalaa, miten ensivaikutelma vaikuttaa. Siitä hetkestä eteenpäin, kun haastateltava kävelee ovesta sisään, CV:llä ei ole enää mitään väliä. Muutama sana, muutama katse, tapa istua, tapa nauraa. Vaistoni sanoo, että ihmisen kanssa olisi hankala työskennellä. Mistä minä sitä tiedän. Toivon vain, että löytyisi joku jonka kanssa olisi luontevaa. Loppujen lopuksi on kysymys vain persoonallisuudesta ja asenteesta (kun ottaa huomioon, että kaikki hakijat ovat uskovaisia ja naisia - paitsi yksi meksikolainen mies, jonka aiempi työkokemus rajoittuu satunnaiseen tarjoilijantyöhön ja tennisvalmennukseen).
Kun itse hain TEAR Fundille, Rachel piti minusta eniten ja lobbasi puolestani. Sitä vaan tietää, kenen kanssa viihtyy. Jos pitää 8-10 tuntia päivässä kuunnella hyeenanaurua tai muuten pinnistellä tullakseen jonkun kanssa toimeen, ei se ole kyllä vaivan arvoista. Saa nähdä miten käy.
No comments :
Post a Comment