Tänään toimistossa vietettiin kansallista 'Loud shirt' -päivää jonkun kuurojen yhdistyksen tueksi (lähinnä siis henkilökohtaiseksi piristykseksi). Suurin osa saapui töihin mahdollisimman kirkkaanvärisessä paidassa. Asiakaspalvelutiimissä työ käy kai herkästi puuduttavaksi, kun haluavat niin kovasti keksiä teemakekkereitä, teemapäiviä ja muuta tavallisesta poikkeavaa.
Odotin tänään koko päivän uudistamaani organisaatiolehteä painosta, turhaan. Olisin niin halunnut nähdä sen ennen viikonloppua. Muuten koko viikko oli kuin graafikon sadonkorjuun juhlaa - joka päivä vedoksia ja uunituoreita painotuotteita, suurin osa hyvin onnistuneita. Päätimme painaa uusia hauskoja käyntikortteja, joiden kääntöpuolella on erilaisia hienoja valokuvia. Valikoin 20 parasta kuvaa ja jokainen sai valita oman sarjansa sen mukaan, montako sataa korttia tarvitsi. Itse en tarvitse kuin sata käyntikorttia (jos nyt sitäkään ehdin käyttää ennen kuin ehkä lähden opiskelemaan), joten valitsin vain yhden kuvan. Koko häslinki oli sinänsä ihan tarpeeton, mutta ajattelin että kuvien valitsemisella olisi ryhmäyttävä/piristävä vaikutus. Olin oikeassa. Väki innostui kuvista ja niiden valitsemisesta ja toimitusjohtaja tuli henkilökohtaisesti ylistämään ideaa.
Tänään jäi kuntosali väliin, kun kävin työkaverin kanssa kahvilla. Olisin vielä senkin jälkeen mennyt hikoilemaan, mutta Sami soitti ja houkutteli minut vapaalle. Tosin saatuaan minut kotiin, se istuu vieläkin tietokoneensa ääressä ja pitää yhteyttä Suomeen. Lasken mielessäni miten pitkälle olisin ehtinyt tässä ajassa juosta. Olen jäänyt ihan kummalliseen urheilukoukkuun. En ole eläessäni koskaan aikaisemmin treenannut 6-7 päivää viikossa. Silloin kun en viitsi kuntosalille, kävelen 7km töistä kotiin. Huomisaamuna olisi pilatestunti ja sitten voisi taas juosta...
No comments :
Post a Comment