Viikonloppu oli lämmin, tuoksui jo kesältä. Lauantaina pääsimme kavereiden kyydissä ostoksille Onehungaan, tehtaanmyymälöiden keskittymään, jossa oli tosi halpaa. Ostin Espritistä pellavamekon kympillä. Olisi voinut olla ihan rento iltapäivä, jos ei olisi tarvinnut välttämättä löytää kenkiä illan synttärijuhliin ja vielä lahjaa viemisiksi. Ihmiset voisivat vähän harkita ennen kuin järjestävät hienoja, tönkköjä pukujuhlia. Hirveän stressin sain aikaan, kun ei kenkiä meinannut löytyä. Lahjaa etsittiin vielä seitsemältä illalla kirjakaupasta. Onneksi löytyi yksi siistinnäköinen kopio Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -leffasta.
Illalla hoipuin sitten korkeilla koroilla taksiin ja hienon keskustahotellin ylimmän kerroksen baariin. Kun juhlissa ei ole muuta ohjelmaa kuin hienoissa vaatteissa köpöttelyä ja drinkkien siemailua, sitä osaa arvostaa komeita näköaloja. Oli siellä hienot valaisimetkin, eipä sillä. Yritin keksiä jutun juurta tuttujen seurakuntalaisten kanssa. Että oli tylsää. Sen kerran kun laittautuu toista tuntia ja lähtee ulos iltaa viettämään, sitä vaan miettii että millon täältä vois kohteliaasti liueta. Kun juhlissa ei tarjoiltu mitään suolakeksi/juustopalaa kummempaa, piti lähteä vielä porukalla haukkaamaan iltapalaa puolen yön jälkeen. Juttujen taso laski sitä mukaa kun ilta vanheni yöksi. Dennysin 24/7 dinerissa oli taas se tarjoilija, joka hymyilee valoisasti pienellä palkalla keskellä yötä. Aina jotenkin hävettää, kun miettii miten nuo jaksaa meitä palvella.
Sunnuntaina heräsin liian myöhään, en ehtinyt enää aamukirkkoon enkä kuntosalille. Kirkonmenojen jälkeen lähdimme työkaverini Estherin & miehensä ja kasvattityttärensä luo lounaalle. Etukäteen vähän väsytti ajatus kohteliaisuuksien vaihtamisesta viinilasi kädessä, mutta onneksi hienostelu oli Estherin porukalle aivan vierasta. Ensin käytiin kaupassa ostamassa jotain grillattavaa ja sitten laitettiin ruokaa ja paistateltiin takapihan auringossa (vain vähän, koska otsonikerroksen reikä on juuri nyt päällämme). Kun grillauksen tuoksut alkoivat nousta taivaanlakeen, naapurin puhelias pappa saapui sopivasti parille pihville.
Jäänteet syötettiin kanoille. Niistä toinen oli tavallinen tallukka ja toinen herkkä haaveilija. Haaveilija oli kotoisin jostain muualta, saapui vain yhtenä päivänä aterialle. Sillä on kuulemma tapana karkailla pitkin katuja, parempaa paikkaa etsien. Naapurin pappa tykkäsi meistä niin kovasti, että halusi kutsua omiin grillijuhliinsa. Kiwien grillauskausi on nyt alkumetreillään, edessä jotain kaksisataa lämmintä iltaa takapihoilla pihvejä käännellen. No, tottahan me nyt grillijuhliin tullaan. Alkajaisiksi pappa tarjosi puutarhastaan kassillisen greippejä. Monimutkaisen murhamysteeri-lautapelin jälkeen lähdimme kaikki iltakirkkoon, jossa oli uusien tilojen avajaiset ja Julia Gracen konsertti. Nainen oli niin taitava laulaja, että Sami halusi ostaa kaksi levyä. Toinen työnnettiin naapureille oven alta, terveisin "neighbourhood missionaries".
Sunnuntai-iltana oli sellainen olo, että johan oli sosiaalista elämää. Mietin ihan vakavasti, että voisiko sitä elää näin. Eikös jotkut ihmiset heilu ulkona joka ilta ja viikonloppu? Onhan ihmisiä, jotka kykenevät ylläpitämään valtavaa sosiaalista verkostoa. Jos vaan aika riittäis, haluaisin ainakin sata todella hyvää ystävää. Mitä minä puhun? Ovatko ihmiset sittenkin mielenkiintoisempia kuin uusin teknologia?
PS. Tällä viikolla suosittelemme elokuvaa Thank you for smoking. Ehdottomasti näkemisen arvoinen.
No comments :
Post a Comment