Eilen illalla sain vihdoin filmikoulun hakemuksen lähetettyä. Tajusin, että homman voi hoitaa myös netin kautta ja se olikin paljon helpompaa niin. Tänään hakemukseni kuitattiin vastaanotetuksi ja sovimme haastattelun ensi viikon torstaiksi. Kutsun mukana tuli pitkä kirje, jolla haastateltavaa yritetään ilmeisesti leipoa sopivaan mielentilaan: "During the course of the interview it is your responsibility to convince us that you have the potential to succeed. We should not have to extract this information from you. Instead you should clearly and enthusiastically communicate it to us." En tiedä mikä tuossa niin huvitti?
Lähin esimieheni ilmoitti tällä viikolla siirtyvänsä joulun jälkeen ns. kilpailevan avustusjärjestön palvelukseen - to the dark side (ei-kristillisten järjestöjen lempeä kutsumanimi). Ajoitus on TEAR Fundille aika hankala. Eilen TEAR Fundin toimitusjohtaja Steve kutsui minut toimistoonsa pieneen puhutteluun. Se nojaili siinä natisevaan konttorituoliinsa ja aloitti pitkän tarinan siitä, miten saapui Uuteen-Seelantiin vuonna sulka ja mustepullo ja työskenteli monta vuotta graafisena suunnittelijana. Vähitellen päästiin tähän päivään ja siihen tosiasiaan, ettei TEAR Fundilla ole koskaan ollut niin hyvää suunnittelijaa kuin minä. Olen kuulemma ensimmäinen, jonka työn jäljestä toimitusjohtajalle ei ole mitään valittamista. Siis jos en pääse opiskelemaan tai voisin muuten harkita taloon jäämistä, Steve lupasi järjestellä minulle uusia haasteita ja vastuuta.
Juttutuokiomme oli ihan mieltä lämmittävä, mutta sisällöltään aika kevyt. Olen jo nyt vastuussa organisaation kaikesta visuaalisesta viestinnästä ja olosuhteiden pakosta toimin vähän väliä copywriterina (englanniksi!). Viime viikolla käsikirjoitin pari radiomainosta, jotka pyörivät tällä hetkellä kansallisilla kanavilla. Tämän enempää en juuri voi ottaa vastuuta harhautumatta kokonaan tittelini ulkopuolelle.
Olen viime päivät lukenut Philip Yanceyn kirjaa Reaching for the Invisible God. Minulla on tapana hermostua aina, kun toiset kristityt todistavat Jumalan 'puhuneen' heille sitä tai tätä. En minä kuule mitään puhetta. Jos kuulisin Jumalan edesottamuksia ihan ääneen, olisin varmaan jo aikaa sitten seonnut. Omien epäilysten tuska (eivät siis epäilyt vaan se tuska) on taas vähän helpottanut, kun Yancey avaa näkökulmia eri kirkkokuntiin, historiaan ja Raamattuun. Tässä kaksi tähän mennessä parasta lainausta:
"To my shame, I admit that one of the strongest reasons I stay in the fold is the lack of good alternatives, many of which I've tried. Lord, to whom shall I go? Only thing more difficult than having a relationship with an invisible God is having no such relationship."
"I was once asked to sign Christianity Today magazine's statement of faith "without doubt or equivocation". I had to tell them I can barely sign my own name without doubt or equivocation."
Ihanaa kun on viikonloppu! Viikko on ollut hikisen kuuma ja vähän nihkeä (ilmankosteutta). Samaa on tiedossa viikonlopuksi, joten yritetään päästä rannalle hankkimaan kesäinen punoitus. Käsivarret on jo vähän ruskeammat, kun olen kävellyt joka päivä 7-14 kilometriä auringonpaahteessa. Kaikki olisi täydellistä, jos ei hikoilisi.
-------------------------------------------------------------------------
PS. Listauduin hetken mielijohteesta adsense-ohjelmaan, joka pyorittaa tuossa sivun ylälaidassa jotain googlen valikoituja mainoksia. Käyttöehtojen mukaan en saa kehottaa lukijoitani napsauttelemaan linkkejä enkä itse napsutella niitä lisätienestin toivossa. Joten ÄLKÄÄ ihmeessä hiireilkö niitä mainoksia... Jos ei googlen kahvirahaa muutamaan kuukauteen kuulu, lupaan poistaa linkin.
No comments :
Post a Comment