Joululomalle!

Vanhemmat tulivat siis käymään maassa ja lähdimme porukalla viideksi päiväksi eteläsaarta kiertämään. Yhdessä reissaaminen oli onnistunut ratkaisu. Äiti ja isi eivät olisi keskenään uskaltaneet automatkalle, emmekä me olisi Samin kanssa koskaan uskaltaneet neljän tähden hotelleihin. Valokuvien maisemat kertovat ehkä matkasta sen kaikkein olennaisimman. Eteläsaari on todella kaunis. Järvet ovat kirkkaan turkooseja, vuoret korkeita ja ilma maailman puhtainta. Pidin ehkä eniten Tekapo-järvestä ja samannimisestä pikkukylästä, jossa viivyimme pari yötä. Saimme majoituspaikaksi vanhan omakotitalon takkoineen ja näköalaparvekkeineen. Talossa oli omasta takaa hieno levykokoelma ja pyöritimme pari päivää Edith Piafin savikiekkoa.

Queenstown oli pieni, kuvauksellinen, kallis ja täynnä nuoria elämäntapamatkailijoita. Olisin halunnut liitovarjolla leijumaan, mutta Sami arveli ettei se olisi 200 dollarin arvoista.

Äiti ja isi ottivat matkasta kaiken irti, erityisesti valokuvaamisen muodossa. Minä leikin videokameralla ja iltaisin katsottiin yhdessä sekä video- että valokuvasatoa. Jotenkin huvittaa se, miten kärsimättömäksi digikuvaaminen on meidät tehnyt. Vaikka kuvat näkyvät saman tien pienellä lcd-ruudulla, niitä pitäisi mielellään päästä katsomaan esim. tv-ruudulta jo matkan aikana. Toisaalta kuvien määrä on matkan jälkeen niin hulppea, että yllätyksiäkin löytyy.

Tämän viikon kolme työpäivää ovat nyt ohi ja Aucklandin vesisade tuntuu vain yltyvän joulua kohti. Viimeiset työpäivät olivat sen verran takkuisia, että makaan mielelläni joulun vaikka myrskyn silmässä, kunhan se on kaukana TEAR Fundista. Kertoisin enemmän, mutta yritän parhaillaan sulkea aivojeni palkkatyöosastoa pois käytöstä.

Lämpimässä ja valoisassa (vaikkakin kostessa) ilmastossa joulu ei tunnu joululta. En meinaa millään uskoa, että se on ylipäätään tulossa. En ole tehnyt yhtään jouluostoksia, jouluruokia tai ostanut joulukoristeita. Yritin lähettää muutaman joulukortin Suomeen pari viikoa sitten, niille joiden osoitteen satuin löytämään. Ei ole mitään takeita, että kortit saapuvat jouluksi - tai ollenkaan. Siskolle lähetin paketin, jonka painoraja ylittyi 200 grammalla. Saa nähdä meneekö perille.

Opiskelemaan lähtöni on nyt sinetöity 500 dollarin maksuerällä ja töistä irtisanoutumisella. Samin työpaikasta ei edelleenkään ole tietoa, tosin nyt se huhkii tutussa Youthtownissa väliaikaisena lomaohjaajana. Juttelin tänään töissä yhden vapaaehtoisen kanssa, joka haaveili elokuva-alan hommista. Rohkaisin sitä opiskelemaan, sanoin että kyllä kaikki järjestyy ja unelmiaan kannattaa seurata. Sittenpähän nähdään, miten järjestyy. Vähän huvitti jälkikäteen, kun mietti omia puheitaan.