Kun vanhemmat palasivat Suomeen, talo tuntui oudon tyhjältä. Muutimme takaisin omaan makuuhuoneeseen, siivosimme ja järjestelimme tavarat uudelleen. Ilmat muuttuivat häkellyttävän kesäisiksi melkein saman tien. Pihagrillimme tuli korjattua ilmastointiteipillä jo vanhempien täällä ollessa, ja sen jälkeen olemme grillanneet lähes joka päivä jotain. Lauantai-iltana yritimme jopa järjestää grillijuhlat, mutta kukaan vähäisistä ystävistämme ei päässyt paikalle, joten kokkasimme itse ja katsoimme leffoja. Uudeksi Vuodeksi saimme kutsun saksalaisen työkaverini grillijuhliin. Paikalla oli toinen työkaverini, joka ei koskaan puhu mitään itsestään, kaksi tsekkiä jotka eivät puhuneet juuri englantia ja tietysti ensiksi mainitun työkaverin mies, joka kutsuu itseään tsekkoslovakialaiseksi (koska muutti pois maasta ennen sen hajoamista). Tein hiljaisen uuden vuoden lupauksen hankkia parempia ystäviä.
Näin unta, että hyvä ystäväni Rachel luuli minun murhanneen jonkun. Tiesin olevani syytön, mutta kukaan ei uskonut. Heräsin ihan hikisenä ja ihmettelin, mistä alitajuntani moisen mysteerin synnytti. Tuon unen jälkeen Rachel ei ole vastannut yhteenkään tekstiviestiin (no, olen lähettänyt vasta kaksi) eikä mitään kuulunut senkään jälkeen, kun pudotimme myöhäisen joululahjan heidän ovelleen.
Olen ollut tavallaan vapaalla nyt jo viikon, enkä oikein tiedä, mitä vapaudellani tekisin. Asiasta tekee hankalan se, että olen luvannut tehdä tämän viikon etätöitä. En siis oikeastaan ole vapaalla, mutta heti maanantaina huomasin, että olen etänä tavattoman tehokas. Saan päivässä aikaan lähes viikon työt, kun kukaan ei ole hengittämässä niskaan. Päätin tehdä noin kolme päivää töitä, siinä ajassa varmasti ajaudun jonkinlaiseen umpikujaan, kun en voi kysyä keneltäkään mitään. Vähäisinkin intoni palata ensi viikolla töihin on kaikonnut.
Eilen patistin Samin mukaani Mission Bayn uimarannalle ja sitten vielä Takapunan keskukseen kiertelemään. Sami on jaksanut ihailtavasti hengata seurassani, jopa käydä välillä lenkillä – tosin osittain on varmasti kysymys vaihtoehtojen puutteesta. Samin työnhaku on alkanut jo vähän hermostuttaa minua. Parhaalta kuulostavasta paikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään. En halua, että Sami karkaa Suomeen töihin, mutta jotainhan tässä pitäisi keksiä ennen tammikuun loppua...
No comments :
Post a Comment