Uusi koti ja elämä

Viime viikonloppuna muutimme uuteen asuntoon. En vieläkään meinaa uskoa, että voimme olla samaan aikaan kotona näkemättä toisiamme (ilman että toinen on vessassa). Uuteen lähiöelämäämme kuuluu myös pitkästä aikaa auto, sellainen kauppakassi mazda, jonka ostimme ulkomaille lähteneiltä ystäviltä (joiden entisessä kodissa siis nyt asumme). Tuntui aluksi omituiselta, ihan kuin eläisimme lainaelämää, sellaista roolileikkiä, jossa asutaan puiston laidalla ja haravoidaan takapihaa. Tunnetta lisäsi se, että asunto on täynnä ulkomaille lähteneiden ystävien huonekaluja ja tavaraa. Vietin ensimmäiset kolme iltaa käyden läpi kaappeja ja varastoiden/heittäen roskiin turhaa krääsää.

Lähiöelämän parhaat puolet tulivat esille heti ensimmäisenä viikonloppuna. Aurinko paistoi, joten siirryin terassille lukemaan kirjaa. Linnut lauloivat ja tuuli suhisi pusikoissa. Takapiha on suojainen, pieni läntti, johon ei ole suoraa näköyhteyttä muilta pihoilta tai tieltä. Kaikki olisi ihan täydellistä, ellei junarata kulkisi 20 metrin päässä. 15 minuutin välein kilisee kello ja sitten juna jarruttaa pysäkille (joka on kätevästi ihan kohdalla). Yöllä eivät sentään kilistä kelloa. Jostain syystä junan ääni ei ole tähän mennessä häirinnyt yhtään. Naapureiden puhe ja pianonsoitto kuuluu seinän läpi kristallinkirkkaasti, mutta meistä on luultavasti enemmän harmia heille kuin toisin päin. Tuntuu omituiselta, kun kaupungin keskustan tasainen taustamöly on kadonnut. Siellä junan desibelit olisivat luultavasti peittyneet kaikkeen muuhun: varashälyttimiin, ilmastointien hurinoihin ja naapuritalon säkkipilliharjoituksiin joka keskiviikko.

Heti muuton jälkeen maanantaina kävin tutustumassa parin korttelin päässä olevaan kuntosaliin. Jahkasin muutaman päivän, että voisiko sitä tällä kertaa tehdä jotain muuta kuin jumpata ja hikoilla kuntosalilla. Soitin jopa paikalliseen tenniskerhoon, mutta seuraava aloittelijoiden kurssi on vasta helmikuussa. Ostin siis kuntosalin jäsenyyden ja menin lauantaiaamuna body burn -jumppaan. Se muistutti jotain jalkapallomaajoukkueen harjoituksia. Mitä minä niistä tiedän, kuvittelen vaan. Piti hyppiä ylös alas ja puolen tunnin jälkeen jalat oli jo ihan hyytelöä. Ringissä juoksemisesta tuli mieleen friskis&svettiksen harrastelijatouhu. Sen tympeämpää alkulämmittelyä ei juuri voi keksiä. En ole mikään aerobic-hörhö, mutta jos haluan juosta ympyrää, voin tehdä sitä missä tahansa.

Nyt pitää käydä nukkumaan... Sami nauraa musiikkikanavan top 40 worst music videos koosteelle. Village People, In the Navy. Do I need to say more?