Jokapäiväinen leipämme 92 kcal/siivu

Perheen ruokahuolto on hoitunut miehen toimesta jo monta viikkoa. Joka ilta kotiin tullessani annos höyryää valmiina lautasella. Mies hoitaa myös kaupassa käynnin ja suurimmaksi osaksi tiskaamisenkin. Suomessa ollessani totuin syömään iltaisin raejuustoa, ananasta ja kuivaa ruisleipää. Joskus purkillisen makrillifilettä tai Saarioisten maksalaatikkoa. No, ollaan rehellisiä. Paljon maksalaatikkoa.

Nyt miehen työnhaun (tai siis työhalujen) käynnistymistä odotellessa elämäni on yhtäkkiä täynnä kulinaristisia houkutuksia. Lihomista välttääkseni olen jo viikon pitänyt ruokapäiväkirjaa ja laskeskellut vähän sinne päin kaloreita. Mies on tälle naureskellut, kunnes käänsi äkkiä kelkkansa. Tänään kotiin tullessani minua odotti ruoka-annoksen lisäksi excelillä tehty kaloritaulukko. Mies oli löytänyt "oikean" kaavan energiankulutuksen laskemiseksi ja listannut koko jääkaapin sisällön pedantisti excel-taulukkoon. Sanoi yllättyneensä siitä, miten paljon pastassa on energiaa. Kun tartuin illemmalla appesiiniin, mies kuittasi minun taulukkooni 40 kcal ja antoi luvan nauttia vielä 700 kaloria illan mittaan. Jätin sen siihen appelsiiniin.

Kuvassa kirjoittaja syö alahuultaan eläintarhassa. Tästä kurottauukin pitkä ja hutera aasinsilta naapureihimme... Mistä tahansa innostun puhumaan, naapurimme Jason on tehnyt sen jo puolet kovemmilla panoksilla. Kun kiinnostuin tähtikartoista observatorion retken jälkeen, Jason kertoi lainanneensa kolme paksua astronomia-opasta kirjastosta. En tosin tiedä tuliko lukeneeksi. Mitä liikkumiseen ja painonhallintaan tulee, J on käynyt läpi Foodtownin valikoiman ja opetellut energiasisällöt ulkoa. Tosin tiedä muistaako niitä enää. On se hienoa että ihmisellä on energiaa. Juuri nyt J:sta on tulossa kitaristi. Sami opettaa sitä ainakin kerran päivässä, säännöllisten squash-oppituntien lisäksi. Me Mandyn kanssa mietittiin tosiaan sitä vaatteiden tekemistä, mutta kun siihen pitäisi käyttää aikaa ja rahaakin niin en tiedä. Aateltiin kuitenkin käydä shoppailemassa sellainen neule, johon Mandy voi käsin ommella suikaleen pitsiä. Tällä vaivalla säästää nimittäin yli 300 dollaria kun ei tarvitse ostaa Dieselin alkuperäisversiota.

Syntymäpäiväni lähestyy (18.3.) ja haluan muistuttaa, että FAZERIN Keksicrisp -levyjen postittaminen Uuteen-Seelantiin kestää vähintään viikon. Joten hopi hopi! 11D/109 Vincent Street, Auckland 1001, New Zealand

Eläintarhassa

Kävimme tänään kiertämässä Aucklandin eläintarhan. Oli ihanan lämmintä ja bussitkin kulkivat sopivasti ajallaan. Rainbow Lorikeet -papukaijat olivat tuttavallisia. Yksi kiinnostui Samin kädestä ja hyppäsi rystysen päälle pureskelemaan nahkaa irti. Jälkikäteen huomasimme, että iho oli rikkoutunut ihan oikeasti parista kohdasta. Nyt odottelemme lintuflunssan ensioireita.

Huomenna jatkuu työsuhteeni punaisessa kaktuksessa, ainakin pari viikkoa siis. Kuulin perjantaina työkaverilta, että häntä oli kohdeltu samalla tavalla aluksi. Kolmen kuukauden määräaikaisten pätkien jälkeen oli sitten tohtinut pyytää ihan vakituista sopimusta. Hyvä tietää, ajattelin että minua ei oteta tosissaan vain siksi että olen ulkomaalainen. Tai siksi ettei ole pysyvää oleskelulupaa. Mutta pianhan se nähdään mitä tästä tulee.

Käytiin eilen Mandyn kanssa shoppailemassa ja keksittiin että ryhdytään tekemään itse vaatteita. No, eihän tämä mikään uusi ajatus ole ja siinä on sekin hankala puoli, että ompelukoneeni seisovat varastossa kaukana Suomessa. Toinen ongelma on tilanpuute. Ehkä parempi keskittää ylimääräinen energia vaikka videoeditoinnin opetteluun. Olen virkistänyt muistiani iMovien suhteen ja tulevaisuudessa osaan ehkä tallentaa myös nettiin sopivia tiedostokokoja. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Tähtikartta

Viime lauantaina kävimme Samin kanssa Star Dome Observatoryssa. Katsoimme tähtikarttoja ensin puolipallon muotoisesta katosta ja koska ilma oli kirkas pääsimme vielä värjöttelemään ison teleskoopin ääreen. Näin Saturnuksen renkaan, kaukaisen sumupläntin joka on ehkä vanha galaksi ja yhden avaruuden kaasukeräymistä. Nyt osaan erottaa toisistaan Southern Crossin ja False Crossin. Täällä tulee joskus ikävä Otavaa, mutta onneksi Orion näkyy niin kuin Suomessakin. Taitaa vain olla ylösalaisin.

Tänään en enää jaksanut vetkutella työn jatkumisen kanssa ja kävelin toimitusjohtajan huoneeseen. Kävi ilmi, ettei asiasta oltu vielä keskusteltu. Huomenna on siis viimeinen työpäivä. Creative director ja tj saivat kuitenkin keskusteltua iltapäivällä, ja kotiin lähtiessään tuo rokonarpinen kiinalaismies huikkasi minulle, että voisin olla vielä pari viikkoa. Pari viikkoa? Pidin jo tätä ensimmäistä kolmen viikon sopimustakin lyhyenä... En tiedä mikä on vialla. Onko tuottavuuteni vielä kyseenalaista vai mitä. Töitä ainakin tuntuu riittävän, vaikkei minua haluta laittaa vastuuseen mistään pitemmästä projektista. Asiasta joka tapauksessa keskustellaan hyvissä ajoin huomenna.

Jos en voi saada töitä kuin kahden viikon pätkissä voi jäädä oleskeluluvan hakeminen haaveeksi. Ajattelin kuitenkin aloittaa prosessin ja lähettää suomalaisen tutkintotodistukseni arvioitavaksi. 450 dollaria siitä, että katsovat luupilla, soittavat pari puhelua ja lyövät sitten leiman että on se aito paperi. Samalla kai selviää, minkätasoinen AMK-tutkinto on täkäläisen mittapuun mukaan. Kun saisin pysyvän oleskeluluvan, koulujen lukukausimaksut olisivat paljon halvempia ja voisin ehkä jossain vaiheessa opiskella...

No nyt on pimeää ja tähdet näkyvät. Menen katsomaan löytyykö etelän ristiä ja sitä kaukaista sumulänttiä joka on ehkä ikivanha galaksi.

Syksy saapuu

Tänään on satanut vettä koko päivän ja ilma tuntuu vähän syksyiseltä. Missään muualla syksy ei täällä näykään, turha odotella ruskaa ja pikkupakkasia. Eilen kastuin läpimäräksi, kun kävelin töistä kotiin ilman sateenvarjoa. Sain ihanan kirjeen sekä isiltä että Paulalta koskien edellistä vuodatusta. Kiitos molemmista! Kirjoittelen kyllä teille henkilökohtaisestikin kun kerkiän.

Turhaumasta huolimatta olen tehnyt kovasti töitä ja yrittänyt opetella työpaikkani kiemuroita. Alkaa jo vaivata se, ettei kukaan ole tullut selvittämään mitä ensi viikolla tapahtuu. Työsopimukseni päättyy perjantaina ja ellei muuta sovita karistan kai punaisen kaktuksen pölyt jaloistani ja yritän keksiä jotain muuta. Olen miettinyt kovasti, miksi haluan että sopimustani jatkettaisiin. Haluanko todella jatkaa tuossa työpaikassa vai pelkäänkö vain epäonnistumista ja torjuntaa? Vaikka jälkimmäinenkin on totta, haluaisin kuitenkin jatkaa töitä. Olen vasta päässyt alkuun, minulla ei ole mitään muita suunnitelmia ja työnhaku (vielä tuoreessa muistissa) on rankkaa.

Työpaikalla ottaa eniten aivoon oma kielitaidottomuus. Tällä en tarkoita, ettenkö ymmärtäisi englantia ja kykenisi kommunikoimaan. Kaiken tarvittavan saan kyllä sanottua ja tajuan mitä minulta pyydetään. Mutta kun en voi keljuilla, juoruilla enkä höpöttää. Ja kun muut harrastavat jotain edellämainituista kauempana, en voi nauraa, eläytyä tai kauhistella kun en tajua aksentista ja puhekielen lyhenteistä mitään. En ihmettele, jos olen muiden mielestä aika tylsä tyyppi. Ja minä joudun elämään itseni kanssa koko työpäivän... Olen kuitenkin uskaltautunut kommentoimaan, vitsailemaan ja höpöttelemään silloin kun ihmisiä on vähemmän. Tänään se onnistui lounaspöydässä ja meillä oli ihan mukavaa. Joskus vitsi menee pilalle, kun joudun toistamaan sen kolme kertaa ennen kuin toinen ymmärtää. Vaikka puhuisin 100% englantia, asia ei välttämättä mene perille. Voi olla että kuulijakin on näissä tapauksissa hieman rajoittunut. Englanninkielessä on valtava sanavarasto, josta keskimääräinen kiwi käyttää varmaan 3 prosenttia. Ja jos onneton ulkomaalainen sattuu käyttämään väärää termiä, menee koko viestin sisältö plörinäksi.

Täkäläisillä miehillä on muuten uskomattoman laajasti käytössä sama puhemaneeri. Sen sijaan, että nyökkäsivät ja sanoisivat "ok" tai "yeah", miehet ölisevät "yeahyeahyeahyeah..yeah..yeah". Ja jos tarkoitus on vastata kieltävästi, sama ääntely menee näin: "yeahyeahyeahyeah...yeah...nee" Tunnen jo nyt ihollani kihelmöintiä kun kuulen tämän 15 kerrran aamupäivän aikana. Jos työt jatkuvat ja pitäisi veikata, mikä jatkossa ottaa eniten aivoon työpaikalla...

Niin sanoisin että se kun vihreä tee loppuu eikä kukaan osta lisää. Ja sitä juo sentään minun lisäkseni kiinalainen toimitusjohtaja.