Tänään on satanut vettä koko päivän ja ilma tuntuu vähän syksyiseltä. Missään muualla syksy ei täällä näykään, turha odotella ruskaa ja pikkupakkasia. Eilen kastuin läpimäräksi, kun kävelin töistä kotiin ilman sateenvarjoa. Sain ihanan kirjeen sekä isiltä että Paulalta koskien edellistä vuodatusta. Kiitos molemmista! Kirjoittelen kyllä teille henkilökohtaisestikin kun kerkiän.
Turhaumasta huolimatta olen tehnyt kovasti töitä ja yrittänyt opetella työpaikkani kiemuroita. Alkaa jo vaivata se, ettei kukaan ole tullut selvittämään mitä ensi viikolla tapahtuu. Työsopimukseni päättyy perjantaina ja ellei muuta sovita karistan kai punaisen kaktuksen pölyt jaloistani ja yritän keksiä jotain muuta. Olen miettinyt kovasti, miksi haluan että sopimustani jatkettaisiin. Haluanko todella jatkaa tuossa työpaikassa vai pelkäänkö vain epäonnistumista ja torjuntaa? Vaikka jälkimmäinenkin on totta, haluaisin kuitenkin jatkaa töitä. Olen vasta päässyt alkuun, minulla ei ole mitään muita suunnitelmia ja työnhaku (vielä tuoreessa muistissa) on rankkaa.
Työpaikalla ottaa eniten aivoon oma kielitaidottomuus. Tällä en tarkoita, ettenkö ymmärtäisi englantia ja kykenisi kommunikoimaan. Kaiken tarvittavan saan kyllä sanottua ja tajuan mitä minulta pyydetään. Mutta kun en voi keljuilla, juoruilla enkä höpöttää. Ja kun muut harrastavat jotain edellämainituista kauempana, en voi nauraa, eläytyä tai kauhistella kun en tajua aksentista ja puhekielen lyhenteistä mitään. En ihmettele, jos olen muiden mielestä aika tylsä tyyppi. Ja minä joudun elämään itseni kanssa koko työpäivän... Olen kuitenkin uskaltautunut kommentoimaan, vitsailemaan ja höpöttelemään silloin kun ihmisiä on vähemmän. Tänään se onnistui lounaspöydässä ja meillä oli ihan mukavaa. Joskus vitsi menee pilalle, kun joudun toistamaan sen kolme kertaa ennen kuin toinen ymmärtää. Vaikka puhuisin 100% englantia, asia ei välttämättä mene perille. Voi olla että kuulijakin on näissä tapauksissa hieman rajoittunut. Englanninkielessä on valtava sanavarasto, josta keskimääräinen kiwi käyttää varmaan 3 prosenttia. Ja jos onneton ulkomaalainen sattuu käyttämään väärää termiä, menee koko viestin sisältö plörinäksi.
Täkäläisillä miehillä on muuten uskomattoman laajasti käytössä sama puhemaneeri. Sen sijaan, että nyökkäsivät ja sanoisivat "ok" tai "yeah", miehet ölisevät "yeahyeahyeahyeah..yeah..yeah". Ja jos tarkoitus on vastata kieltävästi, sama ääntely menee näin: "yeahyeahyeahyeah...yeah...nee" Tunnen jo nyt ihollani kihelmöintiä kun kuulen tämän 15 kerrran aamupäivän aikana. Jos työt jatkuvat ja pitäisi veikata, mikä jatkossa ottaa eniten aivoon työpaikalla...
Niin sanoisin että se kun vihreä tee loppuu eikä kukaan osta lisää. Ja sitä juo sentään minun lisäkseni kiinalainen toimitusjohtaja.
No comments :
Post a Comment