Kaikkihan osaavat puhua englantia, right? Mutta kuinka moni osaa puhua kiwienglantia? Yleisön pyynnöstä (äiti kyseli) käyn läpi kiwipuheen perusteet: Paikallisen aksentin kulmakivi on laiska kieli (lazy tongue). Kiwit eivät artikuloi kovin selvästi eivätkä mielellään liikuta suuta puhuessaan, jos ei ole ihan pakko. Vokaalit aiheuttavat tässä mielessä harmia, joten suurin osa niistä korvataan e:n ja i:n välimaastosta puoliksi nenän kautta tuotettavalla yleisäänteellä. Vokaalit e, a ja i kuulostavat kaikki samalta. Esimerkiksi bear ja bier ovat uusi-seelantilaisille yksi ja sama sana. Eron kuulemma huomaa asiayhteydestä.
Oikeaoppisen laiskan ja nenäpainotteisen ääntämisen lisäksi kiwin tunnistaa myös kummallista lauseen lopetuksista kuten "Sweet as", "Sweet ay" tai "Yeahyeahyeah". Yleensä tämä loppukaneetti lausutaan nousevalla äänenpainolla niin, että se kuulostaa kysymykseltä. Vaikkei lauseeseen useimmiten sisällykään kysymystä, siihen on tapana vastata jotakuinkin "Yeahyeahyeah", "Cool" tai "Sweet". Ei ole kovin vaikeaa, eihän? Yritän videoida lisää tätä maata ihmisineen ja laittaa uuden pätkän tänne blogiin. Voitte sitten omin korvin todeta miltä se kuulostaa.
No comments :
Post a Comment