Viime viikon 12 ylityötuntia kävivät voimille ja sain flunssan. Väsyttää ihan kamalasti. Aamulla olo oli sen verran hyvä, että lähdin töihin. Ostin matkalla kurkkupastilleja ja pehmeitä nenäliinoja. Eikä mitä tahansa rättejä, näissä on kuulkaa aloe veraa ja E-vitamiinia. En kyllä ymmärrä, miten vitamiini mahtaa siirtyä paperikuiduista kehooni. Ellen sitten raasta nenää ihan vereslihalle, mikä olisi vaikea toteuttaa näin pehmeillä liinoilla.
Annoin perjantaina Rachelille Tyttö sinä ole tähti -leffan lainaan. Kielimuurista huolimatta elokuva meni ihan hyvin perille. Katsottiin Samin kanssa se englanninkielisen tekstityksen kanssa aikaisemmin ja totesin että ei ollut häävi käännös. Puolet hyvistä vitseistä ja 100% kaksimielisyyksistä oli jätetty kääntämättä. Kaikesta huolimatta Rachelia nauratti kovasti se kohta, missä siivooja-Mäkynen raahattiin neuvottelupöydän ääreen.
Lauantaina kävin kampaajalla. Paikallinen parturi ja eteläafrikkalainen värjäysekspertti puunasivat tukkani kimpussa kolme tuntia ja vartin. Käsittely maksoi huomattavasti enemmän kuin taannoiset saappaani (joista muuten alkavat jo pohja irrota), eikä kukaan lähipiiristä ole vielä todistetusti huomannut minussa mitään muutosta. Sami antoi holtittoman rahanmenon anteeksi kovin helposti, johtuen ehkä kaipuun vääristämästä arvostelukyvystään. Yleisesti ottaen rahanmeno on kyllä vähentynyt huomattavasti, kun tekee ruokaostoksia vain itselleen. Syön lähinnä weetabixia (kyllä, sitä saa täältäkin), maustamatonta jugurttia ja banaania. Tänään lämmitin oikein vihanneksia ja kalapihvejä pannulla... Harmitti niin kun en voinut flunssassa mennä kirkolle meidän pienryhmän tapaamiseen. Tällä viikolla oli nimittäin suklaanmaisteluilta. Mutta mitä tuosta, makuhermoni ovat joka tapauksessa liman peitossa.
Siitä asti kun Sami lähti Suomeen, minua on seurannut pahan / pilaantuneen ruoan kirous. Yhden valmisvoileivän välissä oli pilaantunutta tomaattia, falafelin ympärillä oli homeinen sämpylä ja Campbell'sin valmiskeitto maistui oudolle. Ensi lauantaina pääsen toivottavasti syömään hyvin. Päätin lähteä seurakunnan väen kanssa aidolle teppanyaki -illalliselle japanilaiseen ravintolaan. Siellä pääsee seuraamaan ruoan valmistusta, kuumia pannuja ja veistä heiluttelevia samuraita. Tai jotain sellaista :) Onpahan ainakin tuoretta.
Muistan kun muutimme Australiaan vuonna 2002 niin ensimmäiset 6 kuukautta olivat yhtä flunssailua. Viruskanta on pallon toisella puolella kai ihan erilainen.
ReplyDeleteToisaalta hyvä juttu oli se, että palattuamme Suomeen vuonna 2004, keho ilmeisesti muisti täkäläiset virukset emmekä enää sairastelleet uudelleen. Vaan tiedoksi, mikäli ihmettelet että onko tämä NZ näin epäterve paikka asua... ;-) Ei ole..