Elämä haisee :)

Lueskelin muiden ihmisten blogeja ja totesin, että olen kiinnostunut vain henkilökohtaisista asioista. Minua ärsyttää jostain syystä kaikenlainen sivistäminen. Jos haluan laajentaa yleistietoani, surffailen Wikipediaan. Eipä ihme että yleistietoni useasta aiheesta on säälittävällä tasolla. Siitä tuli mieleen päivittää oma epäsäännöllinen lootani. Epämukavan henkilökohtaisilla asioilla tietenkin.

Tänään oli lauantai, teknisesti se loppui jo 40 minuuttia sitten mutta en ole vielä valmis sunnuntaihin. Kävin päivällä koulussa käsikirjoitusluennolla. Nelituntisen session sisällöstä suurin osa oli kertausta. Tiedän nyt monia termejä vailla suomenkielistä vastinetta: Foreshadowing, payoff, reversal, dramatic irony... Jos joskus palaan Suomeen, joudun käymään jonkun kolmen kuukauden kielikurssin. Tänään meidän piti jokaisen kirjoittaa yksi elokuvahahmo ja sitten pareissa keksiä, miten kaksi hahmoa voisi kohdata ja mitä siitä seuraisi. Parikseni määrättiin ranskalainen sukupuolenvaihdoksen läpikäynyt 50-kymppinen 'mies', joka puhuu aika huonoa englantia. Saimme kuitenkin tarinan aikaan, eikä tyyppi ollut läheskään niin hankala kuin aikaisemmin. Sillä on tapana hermostua suunnattomasti, jos joku ei ymmärrä sen englantia. Minä ymmärrän sitä varmaan kaikkein huonoimmin, joten haaste oli melkoinen. Mikä h-kirjaimessa on niin vaikeaa? Jez ähräsi viereeni istumaan ja loukkaantui kun siirryin yhden penkin sivumpaan. Kysyi että haiseeko hän pahalle vai mitä. En vieläkään ymmärrä paikallisia, minä vain yritän pitää etäisyyttä kun nenä vuotaa ja flunssani on tiukassa taistelukunnossa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin se haisee vähän sellaiselle vanhalle varastolle. Vähän mädälle. Jos ei olisi niin kiva kaveri, pysyttelisin vakituiseen loitolla.

Yritämme jezin ja parin muun luokkakaverin kanssa perustaa pientä työryhmää komediasarjan tuottamista varten. Ei siitä mikään Monty Python tule, mutta enpä ole siitä koskaan niin tykännytkään (ja nyt tulee paskaa niskaan...). No, 'ministy of silly walks' ja muutama muu sketsi on loistava, Life of Brian ei vaan jaksanut kiinnostaa. Joku raja pienellä budjetillakin. Sami sai juuri Flying Circus -kokoelman synttärilahjaksi Markus Kävelijältä ja sitä on joutunut katsomaan ehkä vähän yli tarpeen. Luulen, että se alkaa jo vaikuttaa siihen mitä itse kirjoitan. Ihan kuin meidän koulusta löytyisi joku John Cleese niitä rooleja tekemään.

Koulussa pitäisi tuottaa yhä enemmän tekstiä, ideoita ja valmiita käsikirjoituksia. Pysyypähän jonkinlainen rutiini yllä, ei ole mitään kynnystä suoltaa tekstiä. Ihanaa, että on vielä yksi vapaapäivä ennen kuin on taas maanantai ja kaiken maailman studio show't koulussa alkavat. Mulla ei ole juuri muuta virkaa kuin meikata ja pukea esiintyjiä. Mikään ei ole tylsempää. Olen miettinyt, että pitäisi jättää koko ns. taide-sivuaine ja keskittyä käsikirjoittamaan. Olisi ehkä puolen prosentin mahdollisuus päästä oikeasti tekemään sitä koulun päätyttyä. Jos taidehomman jättäisi, saisi ehkä mahdollisuuksiaan parannettua puoli prosenttia kun olisi enemmän aikaa kirjoittaa. Mistä sitä elämänsä suuntaa tietää vaikka kuinka säätäisi?