Kolmen viikon musta aukko

Kuvassa olen minä tänä iltana. En ole varmaan koskaan julkaissut mitään noin tuoretta ja tarpeetonta. Mulla alkaa huomenna kolmen viikon loma. Samilla on vielä viikko koulua, joten saan pyöritellä sukkia jaloissani yksin kylmässä asunnossa. On hirveä hinku tehdä jotain mielekästä. Käytin lähes koko päivän erilaisten filmiaiheisten nettisivujen selailuun. Löysin aika monta mielenkiintoista, vielä paikallisiakin. Nyt kun vielä jostain tupsahtaisi kuvausryhmä tekemään kanssani jotain hauskaa. Jez on sukuloimassa, joten sen, Garyn ja Daven kanssa ei päästä tekemään mitään vielä viikkoon. Mutta eipä ole jenkeistä tilattu mikserikään vielä täällä, eikä ole mikrofonia. Jotain äänetöntä voisi tietysti kuvata...

Vietimme Brettin ja Katrin kanssa eilen juhannusta. Kun keskiyön aurinkoa ei täällä näy ja on muutenkin kylmää ja sateista, halusin välttämättä yhdistää juhannukseen joulunvieton. Hankimme pikku lahjoja, ripustimme jouluvalot ja söimme itsemme ähkyiksi. Tuli ihan joulutunnelma, juhannuksen kanssa oli vähän niin ja näin. En edes tiedä mitä juhannuksena kuuluisi syödä, jos uusia perunoita ja silliä ei ole saatavilla. Oli meillä kermakakkua ja ruisleipää.

Kello on jo kohta yksi yöllä ja sami uurastaa vieläkin kouluhommiensa kimpussa. Sillä on joku koe huomenna. Mulla on vihdoin ompelukone, käytetty ja halpa mutta tosi laadukas. Rupesin tekemään itselleni villakankaista mekkoa, joka valmistuu heti kun saan jostain vetoketjun. On mahtavaa kun voi taas ommella mitä mieleen juolahtaa ja tietysti tehdä pukuja omiin kuvauksiin. Taidepuolen opettaja on kuulemma huolissaan siitä, ettei sivuaineesta ole minulle riittävästi haastetta. Se on ihan oikeassa, joten lupauduin ensi lukukauden aikana huolehtimaan puvustushuoneen sisällöstä. Sanoin, että haluan ompelemaan jotain enkä vain valitsemaan muovilaatikoita ja hengareita. Ärsyttää, kun käyttävät meitä ilmaisena työvoimana. Jos tekee sellaista mitä jo osaa, voisi saman tien saada palkkaa, sen sijaan että maksaa opiskelusta.

Huomenna aloitan uuden elämän. Käyn kuntosalilla, kommunikoin ihmisten kanssa, luen Raamattua, kirjoitan lyhytelokuvan käsikirjoitusta ja syön vain hedelmiä. Mahani ei toimi vieläkään kunnolla, eikä hedelmäkuuri varmaan auta mitään. Viikon päästä tuttu lääkäri palaa lomilta ja pääsen poistattamaan käsivarsipattini ja valittamaan mahavaivoista. Kunpa ei olisi mitään valittamista siinä vaiheessa!