Samin synttärit

Samin synttäreiden teemana oli vanhuus. Pyysin vieraita pukeutumaan vanhuksiksi, Sami etsi meille vanhaa musiikkia ja minä leivoin karjalanpiirakoita. Vanhusteeman mukaisesti karkkia tarjottiin tietysti lääkerasioista. Kakun haimme juustokakkukaupasta, vaikkei siinä mitään vanhanaikaista sinänsä ollut, Sami vain tykkää juustokakuista (vanhuksen oikut...). Lavasteiksi hankin käsinvirkattuja torkkupeittoja ja pöytäliinoja. Löysimme Samin kanssa oikein pappa- ja mummomaiset asut ja olimme tietysti ainoat omituisissa kamppeissa. Vain Drew ilmaantui paikalle teema-asussa, 50-luvun hienossa puvussa, hatussa ja henkseleissä kanniskellen luukahvaista kävelykeppiä. Onneksi meillä oli pahanhajuista harmaata hiussuihketta yli oman tarpeen.

Juhlapaikka oli pienehkö ravintola Ponsonbyssä. Sieltä sai ilmaiseksi varata yksityisen huoneen, tuoda omat ruoat, pelit ja jopa stereot ja LCD-näytön. Lupasimme välttää Hollywood-elokuvia, joten illan ohjelmassa oli Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Vieraita oli lopulta vain seitsemän, joista viisi viihtyi koko illan. Pelasimme pokeria parinkympin yhteispanoksella. 2-dollarin kaupasta sai vielä oikean näköisiä pelimerkkejä, joilla kalistelimme näyttävästi. Puoliltaöin lähdimme jatkoille Katrin ja Brettin luo ja jostain syystä katsoimme TV'stä purjehdusta.

Viereisessä kuvassa poseeraamme Samin kanssa vanhusvaatteissamme. Tukkasuihkeen tulos on vähän epämääräinen. Illan edetessä väri muuttui hopeasta sinivihreäksi. 70-lukulainen samettimekko, jonka ostin kirppikseltä vanhusvaatteekseni, on ollut ihanan lämmin yöasu. Se on vähän liian tiukka, mutta 15-asteen sisälämpötiloissa sitä pukee päälleen melkein mitä vaan. Sami naureskelee isolle jättivadelman näköiselle pipolleni, jota käytän välillä vuoteessakin. Kun vain olisi jokin vaate kylmän nenän suojaksi.

Tässä kuvassa Drew poseeraa hienossa hatussaan. Taustalla kävelijä-Markus. Sami väitti olleensa tyytyväinen juhliin. Minulla ei ole mitään pitkää onnistumisten sarjaa juhlien järjestäjänä, joten olen hyvin tyytyväinen, että puolet kutsutuista saapui paikalle ja ihmisillä oli edes hetkittäin hauskaa. En tiedä miten pitkälle juhlien järjestäjä on vastuussa ihmisten viihtymisestä. Ei kai sitä toisten puolesta voi hauskaa pitää.

Tänään on kuningattaren syntymäpäivä, eli vapaa maanantai. Huomenna taas takaisin kouluun. Kävimme tänä iltana Mexican Cafe'ssa kuuntelemassa livemusiikkia ja syömässä fajitoja. Ihmiset tanssivat taitavasti salsaa pienellä lattialla. Huomenna Sami hakee meidän uuden editointikoneen SupeCheap computersilta. Meillä alkaa olla kohta kaikki laitteet kasassa, että päästään tekemään omaa ohjelmaa. Yritän kirjoittaa sketsejä ja lyhytfilmin käsikirjoitusta, että olisi jotain mitä tehdä. Saa nyt nähdä mitä siitä tulee. Jos ryhtyy liikaa arvostelemaan tässä vaihessa, ei saa mitään aikaan. Olen päättänyt vain tuottaa niin paljon materiaalia kuin pystyn ja työstää sitten eteenpäin, mikäli siellä on joukossa jotain sen arvoista.

Loppuun vielä summanmutikassa valittu muisto vuosien takaa: Suomen Raamattuopistolla leijui usein iltapäivällä leivonnan tuoksu, kun keittiössä tehtiin pullaa. Kun sitten tuli iltapäiväkahvien aika, tarjolla oli aina kuivaa, hilseilevää pakkasesta sulatettua pullaa. Kysyin kerran keittiöstä, miksei sitä tarjoiltu tuoreena. Sanoivat, että tuoretta pullaa ei riittäisi kaikille kun miehen kuitenkin ottaisivat kymmenen per nenä. Pirskatin miehet! Pulla kuuluu joka tapauksessa tarjoilla tuoreena, sama se saavatko kaikki osansa. Eihän kristinuskoon mikään tasajako kuulu. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viisi leipää riittää armeijalle. Koko pullatouhu haiskahtikin kommunismille.