Viikonloppu on mennyt suht vähillä unilla mutta ihan toimintakunnossa. Kamppi alkaa tulla tuskallisen tutuksi - erityisesti sen öiset liikkumisvaikeudet. Kun hämmentäviä lasiovia iltaisin suljetaan ja hissit lamautuvat, pohjakerroksesta vitoseen pääsee vain tavarahissillä ja kulkukortilla, joita kymmenhenkisellä ryhmällä on kaksi. Kumpaakaan ei yleensä ole käsillä kun pitäisi päästä pissille sinne vitoseen.
Unettoman oma tiimi kuvasi koko viime yön omaa "varjoelokuvaansa" Kampin suljetuissa välikerroksissa. Oli hauska osallistua yhteen kässäripalaveriin, jossa leivottiin surrealistisen korkealentoiselle pätkälle loppuratkaisua. En ollut ajatellutkaan, että täysin toisenlaisen maailmankatsomuksen omaavat ovat yhtä lailla vaarassa sortua saarnaamiseen kuin kristityt. Saarnaavuus on aina yököttänyt minua elokuvissa, maailmankatsomuksesta riippumatta. Ideointi kolmen eri maailmankatsomuksen pohjalta on tavallaan yhtä surrealistinen kokemus kuin tuossa parin metrin päässä syntyvä elokuva.
Parhaillaan odotamme malttamattomina kello kymmentä ja kauppojen aukeamista. Aamiainen saattaisi auttaa kuuluisaan Uneton48-päänsärkyyn. En myöskään malta odottaa, että leffat saadaan palautettua, lavat purettua ja pääsen reissaamaan takaisin Lukaksen luo. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen pojasta erossa kolme yötä putkeen ja tuntuu niin piiiiiiiiiiiitkältä!
Ja tässon tää hashtag: #uneton48
Musta ei ole twiittaajaksi, joudun pakottamaan itteni siihen. Kilpailijoiden twiitteja on kiva lukea, mutta oma puhelimeni ei ole koskaan kädessä kun ympärillä tapahtuu.
No comments :
Post a Comment