Pulleat pikku valkosolut juoksevat valkopartaisen johtajansa perässä käydäkseen taisteluun viruksia vastaan. Melkein tunnen niiden kuhinan kurkussani. Tutut flunssan ensioireet - kohtuuton väsymys ja kipeä kieli, alkoivat tuntua eilen iltapäivällä. Epätoivoisena ryhdyin etsimään hoitokeinoja. Otin echinacea-kapseleita, pistin valkosipulin kynsiä varpaiden väliin, join viinietikkamehua ja kurlasin vihreällä teellä. Löysin netistä japanilaisen tutkimuksen, jonka mukaan vihreällä teellä kurlaaminen vähensi flunssan puhkeamista 87 prosentilla jossain vanhainkodin testiryhmässä. Tutkimus oli alustavaa laatua, mutta päätin kokeilla. Flunssaviruksen kuuluisi lannistua viiden sekunnin kurlauksen aikana, joten keitin varman päälle litran teetä ja ryhdyin kurlaamaan. Loppuvaiheessa en enää pystynyt nielaisemaan, mutta jatkoin kurlaamista. Uni ei tullut kovin helposti, kun kurkku oli illalla oudon kuiva ja ilmeisesti tee virkisti muuten vähän liikaa.
Mutta kuinka ollakaan, kun tänä aamuna heräsin kuudelta viemään Samia töihin, väsymys oli kaikonnut. Kieli on edelleen arka (ja heleän vihreä), mutta kipu ei ole siirtynyt kurkkuun kuten yleensä tässä vaiheessa. Aion jatkaa kurlaamista pitkin päivää ja katsoa, miten pitkälle pystyn taistelemaan virusta vastaan. Onneksi huomisaamun jälkeen ei enää ole väliä, vaikka tauti veisi jalat alta. Kunhan saan pesäpallojutun kuvattua.
Löysin tällä viikolla mainion dokumenttiaiheen ja koska haluan tehdä eskapistista draamaa, lähetin idean eteenpäin noitamaisen julmalle, arvaamattomalle ja pelottavalle dokumenttipuolen opettajalle. Nyt tuo koulun kauhu on yhtäkkiä paras ystäväni. Olin ajatellut, että dokuidea luovutettaisiin jollekin sen puolen opiskelijalle, mutta opettaja kertoikin sen eteenpäin omalle tyttärelleen, joka on tietysti myös alan ihmisiä. Eilen minun piti tehdä tutkimustyötä uutislähetystä varten, mutta dokuopettaja teki minusta henkilökohtaisen assistenttinsa ja läiski kannustavasti selkään ja päähän kun työ eteni. Sain joka kerta kylmiä väreitä. Kun homma alkoi lopulta olla kasassa ja opettaja lähti studion puolelle, minä juoksin karkuun. Vain idiootti olisi jäänyt kyselemään, mitä tehdään seuraavaksi.
Tänään alkaa luento vasta kello 12. Voisin mennä takaisin nukkumaan tai ottaa kylvyn. Voisin katsoa elokuvan, keittää puuroa ja tiskata. No ei nyt sentään. Taidan mennä jatkamaan kurlaamista, ettei kielen vihreä loiste pääse himmenemään.
Ei ole kiva olla tulossa sairaaksi tärkeän jutunteon alla - tai siis koskaan, mutta sieluni silmin näin nuo tilanteet. Kiitos lauantaiaamuni ilostuttamisesta :)
ReplyDelete