Inha amerikka

Tänään nousi työpaikalla hirveä haloo, kun toimitusjohtaja sai käsiinsä organisaation lehden (TEAR Talk) vedokset. Ensimmäinen artikkeli oli hänen mielestään aivan liian amerikkalainen, sopimaton ja hirveä. No sehän piti sitten vaihtaa. En ole onneksi vastuussa sen enempää artikkelista kuin lehden taitostakaan, joka oli ehditty ulkoistaa ennen minun palkkaamistani. Omituisinta tilanteessa oli ehkä se, että toimitusjohtaja on itse amerikkalainen passia ja aksenttia myöten. Ketään muuta ei yhden lehtijutun amerikkalainen näkökulma olisi häirinnyt, mutta minkäs teet. Onneksi löysin tilalle haastattelun filippiiniläisestä ADHD-tytöstä. TEAR Fundia on aikaisemmin syytetty amerikanvastaiseksi, kun julkaisivat jutun jenkkien ns. kehitysavusta ja sen vaikutuksista. Uuden-Seelannin ulkomaanapu on yhtä lailla pientä ja nihkeää, mutta kuitenkin pyytentöntä apua eikä pelkkää bisnestä.

Sain tänään kuulla, miksi työkaverin Rachel jätti työnsä peruskoulun opettajana ja päätyi näin TEAR Fundin markkinointiassariksi. Täkäläiset peruskoulunopettajat joutuvat tekemään niin paljon paperitöitä ja roikkumaan kokouksissa, että työpäivän venyvät 15-tuntisiksi. Palkka on surkea ja joka vuosi paikallinen opetusministeriö määrää uuden teeman, jota opetuksen täytyy ilmentää. Toisin sanoen edellisen vuoden materiaaleja ei voida juuri hyödyntää uudestaan. Ulkoa tulevat määräykset menevät niin pitkälle, ettei opettaja voi esimerkiksi oman harkintansa mukaan vaihtaa tuntien järjestystä vaikka se olisi kuinka järjetön. En nyt tiedä, ovatko Suomen opettajat yhtä ahtaalla. Kertokaahan...