Viikonlopun lapsenvahtikeikka sujui ihmeen hyvin. Todellisuudessa Sami hoiti suurimman työn, kuten vakoiluleikit ja ruoanlaiton. Minä lähinnä istuskelin sohvalla, luin lehtiä, tiskasin ja siivosin jäljet. Sunnuntaina palasimme kotiin kerrostaloarkeen, jossa on se ihana puoli että sisällä ei palele. Sisällä paleleminen on sappea kiehuttavaa touhua. Saksalainen työkaveri sanoi että kyllä siihen kymmenessä vuodessa tottuu, mutta mulla voi mennä viisitoista. Muistelen, että minua paleli pikkuisen myös saksalaisissa taloissa joskus kun siellä reissasin.
Eilen suunnittelimme Rachelin kanssa yhteisen toimistohuoneen uutta järjestystä. Markkinointitiimin muut jäsenet ovat käyttäneet sitä vuosi jonkilaisena kaatopaikkana kaikelle tarpeettomalle ja tarpeelliselle. Päätimme tyhjentää turhat ja yrittää saada kohta sulkeutuvaan kuukauden budjettiin vielä tilaa muutamalle kaapille. Voi olla hankalaa, kun samalla pitäisi saada mulle uusi printteri (siis sellainen hieno A3-kokoinen, jossa on erilliset värikasetit) ja tilasin jo parilla satkulla toimistotarvikkeita kuten kalliita sprayliimoja, taidepapereita ja puhelimen.
No comments :
Post a Comment