Tänään oli tarkoitus mennä kuntosalille, mutta ei onnistunut kun unohdin ottaa paidan mukaan. Tunsin itseni laiskaksi ja lihavaksi (tunne, jolla ei ole mitään tekemistä painon tai ympärysmittojen kanssa). Onneksi posti oli tuonut Supersize me -dokumentin. Vanha juttu, mutta nyt vihdoin voin sanoa katsoneeni sen. Puolitoista tuntia sairaita, läskejä amerikkalaisia ja kas - ei ole enää lihava olo. Iltapalaksi syödään kyllä mandariineja ja porkkanaa.
Eilen töissä kyseltiin, että kuka se ruma suomalainen muusikko oikein oli, joka voitti laulukilpailun. Levitin huvikseni huhua, että suomalaiset ovat äänestäneet lordin voittoon soittelemalla ilmaisia skype-puheluita Ruotsin kautta. Lordin lisäksi minulta kysyttiin, osaanko laittaa sellaista suomalaista ruokaa, johon tulee porkkanaa ja riisiä. Kysymys ei kuitenkaan ollut porkkanalaatikosta, vaan jonkilaisesta paistoksesta, joka levitellään uunipannulle. Joku australiassa asuva Outi osaa kuulemma tehdä tätä herkkua ja tehköön ihan rauhassa. Kuulostaa ihan ihme mössöltä.
Kuskasin työpaikalle suomalaista musiikkia (Rajaton, Nuspritit Helsinki, Husky Rescue, Redrama), mutta olen enimmäkseen kuunnellut ruotsalaista (Kent, Bo Kaspers orkester) ja tietysti Jack Johnsonia, Coldplayta, paikallista Bic Rungaa ja muuta rattoisaa. Suomalaisen musiikin suosiminen ei tunnu oikein luontevalta. Sitä paitsi kukaan ei täällä erota suomea ja ruotsia toisistaan, tekisi niin mieli väittää Kentiä suomalaiseksi. Basistihan on jostain Rovaniemeltä..?
siinä olisikin hyvää suomalaista musiikkia. Kent. No, onhan niistä joku puolet jotain ruotsinsuomalaisia, ja ihan suomalaiset nimetkin pojille. Kokeilepa Lemonatoria. kuulostaa välillä vähän kentmäiseltä ja r.e.m.iltä ja muutenkin hyvää.
ReplyDelete